Author admin
Sanoista tehdyillä tulkinnoilla on merkitystä – PIRJO KANTOJÄRVI (22.10.2019) Jan Guilloun Suuri vuosisata -sarjan kahdeksas osa kertoo 1970-luvun alkuvuosista. Tapetut unelmat (Like 2019) vie aikaan, jota epäilykset, pelko ja epäluottamus värittävät. Kaikkea sanottua ja kirjoitettua tarkastellaan omien näkemysten lävitse. Analysoidut… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (19.10.2019) Esseisti, ympäristöjournalismin professori Michael Pollan kirjoittaa puutarhasta samoin kuin toiset kirjoittavat villistä luonnosta. Pollanin aiemmin suomennetut teokset käsittelevät teollista ruokakulttuuria, ja hyvinhän ne sopivat yhteen: puutarha ja ruoka. Pollan on loputtoman kiinnostunut ihmisen, luonnon ja ruokakulttuurin yhteispelistä…. Continue Reading →
SARA SAVOLAINEN (16.10.2019) Katie Lowen teoksella Jumalten verta suonissamme on lupaavat lähtökohdat: on tapahtunut käsittämätön murha ja jotenkin tähän liittyy 16-vuotias Violet, hänen kolme ystäväänsä ja noituus. Violet on siirtynyt tyttökouluun Elm Hollow Academyyn oltuaan jonkin aikaa kotiopetuksessa. Hänen menneisyydestään… Continue Reading →
Tohtori Livingstonen viimeinen matka – LIISA RINNE (13.10.2019) Petina Gappahin romaani Pimeydestä loistaa valo on kuvaus sinnikkyydestä ja rohkeudesta. Samalla se on monisäikeinen kuvaus valtasuhteista ja kolonialismista, ihmisen arvosta omassa yhteisössään. Tutkimusmatkailija tohtori Livingstone on kuollut. Löytöretki Niilin alkulähteille jää… Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ (1.10.2019) Tanskalaisen Peter Høegin (s. 1957) Sinun silmiesi kautta on kirjailijan yhdeksäs teos. Se kertoo Lisasta, Peteristä ja Simonista: kolmesta ystävyksestä, jotka ovat lapsena käyneet samaa Carlsbergin panimon lastentarhaa Kööpenhaminassa. Romaanin minä-kertoja on Peter Høeg -niminen kirjailija, joka… Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ – 22.9.2019 Islantilaisen Jón Kalman Stefánssonin romaani Kaloilla ei ole jalkoja aloittaa saagan kalastajasuvusta. Kertomus jatkuu vielä suomentamattomassa romaanissa, joka on käännetty ruotsiksi nimellä Som universum, ungefär. Luettuani omaelämäkerrallisen romaanin Ari -nimisestä runoilijasta ja hänen suvustaan ymmärrän, miksi… Continue Reading →
Elää Napolissa ja kuolla – MARJATTA RIPSALUOMA (17.9.2019) Elena Ferranten Amalian rakkaus tuo esille samantyyppisiä ihmisiä kuin hänen myöhempi Napoli-sarjansa. Tässä näkyy perhe, sen suhteet ja ennen kaikkea miten ihmiset joskus ehkä 1970-80-luvuilla kohtelivat toisiaan. Napoli on näyttämö, mutta se… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI 31.8.2019 Maggie Nelson kirjoittaa sinisestä ja sinisen vierestä. Hän tekee sen tavalla, joka on mahdollista vain esseessä. Sininen on aihe, joka tarvitsee tietopohjaista käsittelyä, ja samalla sininen pakenee sitä. Sininen on jo muualla, kun tutkija pääsee siihen käsiksi…. Continue Reading →
Ilmastonmuutoskertomuksia: Eurooppa nyt ja kohta – MARJATTA RIPSALUOMA (25.8.2019) Kun kirjoitin täällä Maailmankirjoissa Maja Lunden Mehiläisten historia-romaanista (Tammi 2016), en tiennyt vielä että kirjailija kirjoittaa jatkoa, saati että hän suunnittelee peräti kvartettia eli neliosaista sarjaa. Romaania lukiessani tajusin, että mehiläisistä… Continue Reading →
Tarusta todeksi – RIITTA VAISMAA (22.8.2019) Elävätkö tarut toisintoineen vuosituhansia siksi, että ne tulevat todeksi? Orhan Pamukin Punatukkainen nainen saa teemansa ja voimansa antiikin Oidipuksen tarusta ja persialaisen Kuninkaiden kirjan Rostamista ja Sohrabista kertovasta tarusta. Kyse on isistä ja pojista,… Continue Reading →