Author admin
LIISA RINNE 4.6.2018 ”Elämä on enimmäkseen arvuuttelua”, toteaa päähenkilö Elizabeth Stroutin romaanissa Nimeni on Lucy Barton. Lucy makaa sairaalassa. Äiti, jota hän ei ole tavannut vuosiin istuu yhtenä yönä hänen sänkynsä jalkopäässä. Viiden päivän ja yön aikana äiti kertoo tarinoita… Continue Reading →
ANNA-LEENA TOIVANEN (31.5.2018) Nuoren nigerialaiskirjailijan esikoisteos Älä mene pois, alkukieliseltä nimeltään Stay with Me, sai ilmestyessään vuonna 2017 paljon huomiota ja oli ehdolla erinäisten kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Aiheensa puolesta romaanin voi liittää edeltävän afrikkalaisen naiskirjailijapolven, kuten Buchi Emechetan, Flora Nwapan ja… Continue Reading →
Sieluani en myy – RIITTA VAISMAA (28.5.2018) Sara Stridsberg hämmästyttää jo romaaninsa nimellä. Unelmien tiedekunta on raju, rankka, räävitön ja oudolla tavalla herkkä, haavoittunut. Stridsbergin romaani voitti Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon vuonna 2007. Vasta tänä vuonna hurja teos on saatu suomeksi. Unelmien… Continue Reading →
Berlinin novellikokoelma on pakko lukea yhdeltä istumalta – TIINA VIERTAMO (18.5.2018) Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on Lucia Berlinin (1936-2004) parhaista novelleista koottu kokoelma, joka sai ilmestyessään todella positiivisen vastaanoton. Berlin kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden tuotannon arvostus nousi korkeuksiin vasta… Continue Reading →
Liisamari Seppälä 15.5.2018 Parhaimmillaan vaativat raamit pakottavat taiteilijan löytämään oivallisia ratkaisuja. Esimerkkinä puolalainen Krzysztof Kieślowski, joka ohjasi jokaisesta käskystä elokuvan ja rakensi yhtenäisen kymmenen taideteoksen ainutlaatuisen kokonaisuuden. Äärimmillään vapaaehtoinen luomistyön rajoittaminen näkyy vaikkapa tanskalaisissa Dogma 95 -elokuvissa, joiden ohjaajat samoja… Continue Reading →
Elämän ja kuoleman rajapinnat – Lotta Leppälä (5.5.2018) Kuoleminen on taito, niin kuin kaikki muu. Teen sen epätavallisen hyvin. Plath: ’Rouva Lasarus’ Sylvia Plath (1932 – 1963) oli amerikkalainen runoilija, jonka nousujohteinen ura päättyi perheen kodin kaasu uuniin helmikuussa 1963…. Continue Reading →
Nukkemorsiamen synkän menneisyyden pitkät varjot RIITTA VAISMAA 28.4.2018 Olen lukenut hämmentävän romaanin. Ruotsalaisissa lehdissä toisten mielestä Anne Swärdin kolmas romaani Vera on loistava teos, jota ei missään nimessä saa ohittaa August-palkintoa jaettaessa. Toiset sanovat Veran olevan epäuskottava melodraama. Yllätyksekseni voin… Continue Reading →
Hiukkasten kiraalisuutta – RIIKKA SIMPURA (26.3.2018) Rae Armantrout (s. 1947) vieraili Suomessa vuoden 2015 Runokuu-tapahtumassa, jolloin jo joitakin Aki Salmelan suomentamia nyt myös Kunhan sanon -valikoimassa mukana olevia runoja lausuttiin lavalla. Takakannen toteamus ”nämä ovat runoja, jotka kysyvät ja ehdottavat… Continue Reading →
Lempeän viisas katse lähimmäisiin – RIITTA VAISMAA (17.3.2018) Ljudmila Uliskajan monipuolisuutta ei voi kuin ihailla. Mahtavan ja monella tapaa laajan dokumenttiromaanin Daniel Steinin (ilm. venäjäksi 2006, suomeksi 2016) jälkeen tulee heti perään sympaattinen harppaus perivenäläisiin lähimmäisiin, kertomuskokoelma Meidän tsaarimme väkeä (venäjäksi… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (11.3.2018) Oppiaika eli nautintojen kirja ei vie lukijaa suoraa päätä nautintoihin vaan päinvastaiseen suuntaan, hiljaisuuteen ja odottamiseen. Clarice Lispectorin romaanin minäkertoja, Lóri on nuori brasilialaisnainen, joka tavattuaan Ulisseksen, tekee sopimuksen, että he valmistautuvat suhteeseen hitaasti. Lóri joutuu odottamaan yli… Continue Reading →