Author admin
Sanojen aallossa PIRJO KANTOJÄRVI Mikael Niemen teoksessa vesi virtaa ja ihmiset taistelevat eloonjäämisestä. Pajalasta kotoisin olevan Mikael Niemen uusin romaani Veden viemää tulvahtaa kirjan sivuilta ja vie lukijan mukanaan Pohjois-Ruotsin maisemiin. Teoksessa seurataan erityisesti kuuden eri henkilön selviytymisyrityksiä, kun joki… Continue Reading →
Tarinoiden totuus: toivoa on RIITTA VAISMAA ”Olipa kerran”; Tummanhopeainen meri alkaa viehättävästi ja kiehtovasti kuin satu. Romaanin juoni rakentuu paljolti vanhojen tarinoiden elementeistä. Muutama lukukin alkaa samoin. Susan Fletcherin romaanien tapahtumapaikat ovat kirjailijan kotiseudulla Skotlannissa. Nyt paikka on pieni, eristynyt… Continue Reading →
Marjatta Ripsaluoma ADDIKTIOIDEN PYSYVYYDESTÄ Italo Svevo on kirjailijanimi. Hänen ristimänimensä (kasteen tapahtumisesta en tiedä, uskontoa Svevo ei juuri mainitse) oli Aron Hector Schmitz. Isä oli saksanjuutalainen ja äiti italianjuutalainen, joten poika sai syntymässään kaksi kieltä, italian ja saksan. Paikka sattui… Continue Reading →
Marjatta Ripsaluoma KIRJAILIJAT TYÖSTÄÄN JA ELÄMÄSTÄÄN Kumpikin kirjailija puhuu kasvuvuosistaan kielen kautta. Onko olemassa leimallisesti erilaisia englannin kieliä ja mitä lapsuuden kieliympäristö on kummallekin merkinnyt? Ilmeisesti aika tavalla eri asioita. J.M.Coetzee aloittaa urheilun sankariluonteen miettimisellä koko urheilun merkityksen etsimisen. Tästä… Continue Reading →
Tarina tarinasta. LIISA RINNE Voiko sanoilla muuttaa maailmaa? Entä pystyykö taiteella horjuttamaan maailmanpoliittista valtatasapainoa? Näitä kysymyksiä pureskelee Ian McEwanin uusin romaani. Makeannälkä on agenttitarina. Se on nuoren tytön kasvutarina ja ennen muuta se on rakkaustarina. Eletään aikaa, joka luo pohjaa… Continue Reading →
Markku Nivalainen: ZOMBIE-ESTETIIKAN LYHYT OPPIMÄÄRÄ (16.2.2013) Ajatus taiteen lopusta on yksi modernistisen taiteen keskeisistä etiologisista myyteistä. Erityisesti avantgarde-liikkeet ovat kerta toisensa jälkeen pyrkineet oikeuttamaan itsensä vetoamalla olemassa olevan taiteen merkityksettömyyteen, kuolemaan. Tällaisiin diagnooseihin sisältyy mielenkiintoinen ambivalenssi: ne ovat aina joko… Continue Reading →
MARJO VALLITTU ”Lukekaamme yksi Minuuttinovelli sillä aikaa kun keitämme löysiä munia tai odotamme vastausta puhelimeen (mikäli numero tyyttää varattua). Huono vointi tai rasittuneet hermot eivät ole esteenä. Voimme lukea niitä istuen tai seisten, tuulessa ja sateessa tai täpötäydessä ruuhkabussissa. Suurin… Continue Reading →
Marjatta Ripsaluoma AIKA OUTOA Kirja vaikuttaa ensi syömällä oudolta sekametelikeitokselta, jossa on hurjia opiskelu-juhlia ja niin kuin aina, nuoret löytävät seksin, viinan ja huumeet ja kaikki niiden variaatiot aivan uutena juttuna. Sellaista ei maailmassa ole ennen ollut. Kaikki antakoot tämän… Continue Reading →
Markku Nivalainen LÄNSIMAIDEN VIULU Kathryn Koromilas: Palimpsest (Arcadia 2010) Tarina on tuttu: trauman kokenut henkilö palaa paikkaan, josta on syystä tai toisesta vieraantunut, ja oppii sattumusten kautta jotain elämästä, maailmankaikkeudesta – ja kaikesta. Klassisessa kehitysromaanissa yksilön suhde häntä ympäröivään todellisuuteen… Continue Reading →
Porkkanansa ansainnut jumala RIIKKA LAUTTAMUS Sarah Winmanin esikoisteos Kani nimeltä Jumala (engl.2011) on kummallinen romaani. Ihmeelliset ja järkyttävät tapahtumat seuraavat lakkaamatta toisiaan, välillä niinkin suurella vyöryllä, että lukija lähes hengästyy. Tarinasta löytyy sekä pedofiili että puhuva lemmikkikaniini, depressiota, homoseksuaalisuutta, lottovoitto,… Continue Reading →