RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Salman Rushdie kirjoitti Guardianin (18.8.2012) klassikko-sarjaan esseen Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta -romaanista. Rushdie käsittelee teosta hovimestari -hahmon kannalta: siis tuon perienglantilaisen figuurin, butlerin kannalta. Tuohon hahmoon kiteytyy paljon aina Jeevesin neuvokkuudesta, Kahden kerroksen väen välillä operoivaan butleriin… Continue Reading →
Marjatta Ripsaluoma© POIKKEUKSELLISIA LAHJAKKUUKSIA, POIKKEAVA HISTORIA Tuli tartutuksi aikamoiseen järkäleeseen. Kirja ei ole vaikea, sisällys on kulttuurihistoriaa, josta kuka tahansa kirjallisuudesta, teatterista, musiikista, kuvataiteesta jne. tietävä Pietaristakin jotain jo valmiiksi tietää, vaikka lukija ei venäjää osaisikaan. Suomalaiselle lukijalle kirja on… Continue Reading →
Kaiken keskellä pikkusisko RIITTA VAISMAA – 2.7.2012 ”Ollessaan ensimmäistä yötä luonamme Kaj huusi henkeä vetämättä. Jackin ja minun ei tarvinnut puhua keskenämme ja sitten oli jo myöhäistä. Ensimmäinen yö Kajn kanssa oli painajainen painajaisessa. Hänen nälkänsä vain yltyi, Jack yritti… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Turhaa lemmen touhua (Love’s Labour’s Lost) on varhaisen Shakespearen komedia 1590-luvun puolivälistä. Se kertoo Navarran kuninkaasta ja kolmesta hovimiehestä, jotka vannovat keskittyvänsä akatemiaan kolmeksi vuodeksi ja pidättäytyvänsä edes keskustelemasta naisten kanssa. Tilanne mutkistuu välittömästi. Paikalle saapuu naapurivaltion prinsessa… Continue Reading →
Ihmisten luonto ja kesäyön luonto RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Juhannusyön uni voidaan nähdä panojuhlia edeltävänä komediana, joka paljastaa kaksi erilaista luontoa: toisaalla valoisan kesäyön luonto ja toisaalla tavallisen päivän luonto. Tätä taustaa vasten kulkee komedian neljä juonikuviota: keijupariskunnan kiistat ja sopu, nuorten… Continue Reading →
Hyvä S., ihmettelen! MARJATTA RIPSALUOMA Makedonialaisen kirjailijan Goce Smilevskin kirja Keskustelu Spinozan kanssa on aluksi hyvin hämmentävä kokemus. Smilevski vyöryttää esiin filosofin, hänen jumalansa, masturbaation, juutalaisuuden, panteismin ja rakkauden miltei heti. Jätin kirjan lepäämään vähäksi aikaa. Oli koottava ajatuksia ja… Continue Reading →
Jerusalemin Oblomov ja Jevgeni Onegin RIITTA VAISMAA Amos Ozin edellinen suomennettu teos Älä kysy yöltä (suom. 2010) on vähäeleisyydessään tiivis ja toteava. Uusin suomennos Fima on polveilevassa runsaudessaan toisessa ääripäässä. Kun erämaahan perustettuun kaupunkiin sijoittuva Älä kysy yöltä kuvaa Israelia… Continue Reading →
MARJO VALLITTU Georgi Daniilovitš Jatšmenev on paennut menneisyyttään mukanaan vain kaksi asiaa: Zoja, elämänsä, ja pelko. Pelko ja rakkaus ovatkin John Boynen Venäjän vallankumouksen historiasta inspiroituneen teoksen kantavia voimia ja teemoja. Mihin tahansa Gerogi ja Zoja menevätkin, on pelko heidän… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Mikä hajonnut maailma? Pirstaloituminen, joka iskee yksilöön vai koko tätä amerikkaa koskeva hajoaminen? Joseph Leasen runoteoksen toinen osa koostuu pääosin myöhäiskapitalistisen, hajonneen yhteiskunnan runoista. Kaikilla 26 runolla on sama, sointuva mutta ironinen otsikko Vapaa taas. Teoksen nimiruno puolestaan… Continue Reading →
Laatua Norjasta RIITTA VAISMAA Muiden pohjoismaiden kirjallisuuden lukemisessa on oma viehätyksensä. Kuvattavat elämän olosuhteet muistuttavat kotoisia mutta ovat kuitenkin kiinnostavasti erilaisia. Norjasta on viime aikoina suomennettu ilahduttavasti laatukirjallisuutta. Asetan näistä Gaute Heivollin romaanin Etten palaisi tuhkaksi komeasti ykköseksi. Per Pettersonin… Continue Reading →
© 2026 — Powered by WordPress
Theme by Anders Noren — Up ↑