Category essee
Ihminen on juureton puu – ANNA PEHKORANTA (4.9.2017) ”Voin luottaa enää rintoihini. Pidän niistä, ne eivät voi tappaa. Käsi, jalka, kieli, katse – kaikki aseita, joilta ei ole turvassa mikään. Mutta rinnat ovat toista maata. Niin kauan kuin ne ovat… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI 7.12.2014 ”Todellinen herrasmies: Atlas on olevinaan ohikulkija joka vain sattumalta nojautuu taivaankantta vasten, jotta ei levittäisi apeaa tunnelmaa.” Horace Engdahl vaikuttaa tällaiselta, kirjoittaen rentoja mutta ajatukseltaan osuvia mini-esseitä, pudotellen väliin kärkeviä mutta tarkennusta kaipaavia aforismeja. Engdahl ei tosiaan… Continue Reading →
Aihetta ajatteluun MARJATTA RIPSALUOMA Suvussa oli epilepsiaa. Äiti oli ollut jostain syystä pienenä Arvo Ylpön potilas. En tiedä siitä mitään muuta kuin sen, että pienen tytön pää piti ajaa kesällä kaljuksi, että hän saisi enemmän aurinkoa. Ehkä on ollut kyse… Continue Reading →
Jäljet lumessa ‒ Robert Walser ja itsensä kadottamisen taito ERKKI VAINIKKALA (20.11.2013) Robert Walser on vuosina 1878 ‒ 1956 elänyt sveitsiläinen kirjailija, joka herätti kiinnostusta varsinkin monissa aikalaiskirjailijoissa (kuten Kafka, Musil, Hesse, Walter Benjamin) viime vuosisadan ensimmäisellä kymmenluvulla ja vähän… Continue Reading →
Markku Nivalainen: ZOMBIE-ESTETIIKAN LYHYT OPPIMÄÄRÄ (16.2.2013) Ajatus taiteen lopusta on yksi modernistisen taiteen keskeisistä etiologisista myyteistä. Erityisesti avantgarde-liikkeet ovat kerta toisensa jälkeen pyrkineet oikeuttamaan itsensä vetoamalla olemassa olevan taiteen merkityksettömyyteen, kuolemaan. Tällaisiin diagnooseihin sisältyy mielenkiintoinen ambivalenssi: ne ovat aina joko… Continue Reading →
MARJO VALLITTU ”Lukekaamme yksi Minuuttinovelli sillä aikaa kun keitämme löysiä munia tai odotamme vastausta puhelimeen (mikäli numero tyyttää varattua). Huono vointi tai rasittuneet hermot eivät ole esteenä. Voimme lukea niitä istuen tai seisten, tuulessa ja sateessa tai täpötäydessä ruuhkabussissa. Suurin… Continue Reading →
Marjatta Ripsaluoma AIKA OUTOA Kirja vaikuttaa ensi syömällä oudolta sekametelikeitokselta, jossa on hurjia opiskelu-juhlia ja niin kuin aina, nuoret löytävät seksin, viinan ja huumeet ja kaikki niiden variaatiot aivan uutena juttuna. Sellaista ei maailmassa ole ennen ollut. Kaikki antakoot tämän… Continue Reading →
Kuoleman koreografia ANNA PEHKORANTA (8.10.2012) ”Ajattelet että se ei koskaan tapahdu sinulle, että se ei voi tapahtua sinulle, että olet ainoa ihminen maailmassa, jolle sellaisia asioita ei koskaan tapahdu, ja sitten, yksi kerrallaan, kaikkia niitä alkaa tapahtua sinulle niin kuin… Continue Reading →
Hyvä S., ihmettelen! MARJATTA RIPSALUOMA Makedonialaisen kirjailijan Goce Smilevskin kirja Keskustelu Spinozan kanssa on aluksi hyvin hämmentävä kokemus. Smilevski vyöryttää esiin filosofin, hänen jumalansa, masturbaation, juutalaisuuden, panteismin ja rakkauden miltei heti. Jätin kirjan lepäämään vähäksi aikaa. Oli koottava ajatuksia ja… Continue Reading →
PÄÄTTYYKÖ KIERRE KOSKAAN? Marjatta Ripsaluoma© Valitsin kaksi kirjaa arvioitavaksi samaan aikaan, tuolla alempana olevan palestiinalaisen Jeninin aamut ja tämän israelilaisen kirjan. Ne käsittelevät samaa asiaa: koskaan päättymätöntä sotaa. Maalle ei ole saatu edes omaa nimeä. ”Pyhä maa” kuulostaa irvokkaalta: mitä… Continue Reading →