Käänteinen dystopia – RIITTA VAISMAA Voiko myötätunto johtaa pahaan? Vai tekeekö sen myötätunnon mittaaminen? Voiko myötätunnon mitata vain reaktioista, joita videot aiheuttavat koehenkilöiden aivoissa? Voiko jo lapsen myötätunnon mitata? Pitäisikö myötätunto mitata kerran vuodessa, katsastaa ihmisen aivot kuin auton moottorin?… Continue Reading →
Uusnatseja satujen saarilla – EVA SUNDGREN (24.5.2021) Kirjailijanimi Sjón (Sigurjón Birgir Sigurðsson) on minulle kiinnostava löytö, koska tähän asti olen keskittynyt hänen kotimaansa kirjallisuudesta synkkiin jännitysromaaneihin. Niissäkin sivutaan toisinaan Islannin geopoliittista asemaa, johon liittyy omaleimainen karuus, mytologia, erinäiset valloittajat ja… Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ – 22.9.2019 Islantilaisen Jón Kalman Stefánssonin romaani Kaloilla ei ole jalkoja aloittaa saagan kalastajasuvusta. Kertomus jatkuu vielä suomentamattomassa romaanissa, joka on käännetty ruotsiksi nimellä Som universum, ungefär. Luettuani omaelämäkerrallisen romaanin Ari -nimisestä runoilijasta ja hänen suvustaan ymmärrän, miksi… Continue Reading →
MUTTA MITÄ ON AIKA? Marjatta Ripsaluoma (28.5.2017) Nuortenkirjan päähenkilöt ovat lapsia tai juuri lapsuudesta irtautuvia ihmisiä: Sigrún, Markus, Kristín ja Pétur. Heidän maailmansa hajoaa ”tilanteeseen”, joka on päällä koko ajan. Sigrúnin mielestä televisiossa näkyy vain taloustieteilijöitä, joista on tullut siamilaisia… Continue Reading →
© 2025 — Powered by WordPress
Theme by Anders Noren — Up ↑