Category klassikko
HENRI NERG (3.7.2016) Fernando Pessoan (1888–1935) – portugalinkielisen maailman kenties tunnetuimman runoilijan Luís de Camõesin jälkeen – kirjallinen tuotanto on omalaatuista jopa runoilijoiden mittapuulla. Hänen runotuotantonsa jakautuu eri nimillä, heteronyymeillä, kirjoitettuihin runoihin, jotka ovat sekä kielelliseltä että temaattiselta tyyliltään hyvinkin… Continue Reading →
KRISTA HUUPPONEN (5.3.2016) Guillaume Apollinaire oli ensimmäisen maailmansodan aikainen runoilija, joka keksi termin surrealismi. Hänen pääteoksensa Alcools (1913) oli pitkäaikaisen työstämisen tulos, sillä Apollinaire hioi sitä toistakymmentä vuotta. Omistautumisesta huolimatta teos ja tekijä saivat kunniaa vasta Apollinairen kuoleman jälkeen. (Alcools… Continue Reading →
Eläinelegiasta RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (24.2.2016) Enkeleillä on voima ja valta Rilken klassisen runoelman alussa, nykyään kiinnostavampia ovat kuitenkin eläimet, joille tulee enemmän valtaa lopussa. Eläinten uskomaton valppaus kertoo Rilkelle, että ne ovat enemmän olemassa kuin me. Kaikin silmin katsoo luotu avoimeen…. Continue Reading →
Munkki paholaisen talutushihnassa MIRKA KORHOLA 5.12.2015 Matthew Gregory Lewisin Munkki (1796) on goottilaisen kauhun suunnannäyttäjä, mutta samalla se on psykologisesti syväulotteinen ja vinoutunut rakkaustarina sekä yhteiskunnallinen satiiri. Se on kertomus Ambrosiosta, apotista, jonka piilevät heikkoudet paholainen havaitsee, ja joita munkki… Continue Reading →
Lukupiiri (Maria Anttila, Maiju Liikka, Anna Pulkkinen, Sini Valanne) 23.10.2015 Kuusi hahmoa etsii tekijää (Sei personaggi in cerca d’autore) on italialaisen kirjailija Luigi Pirandellon (28.6.1867-10.12.1936) vuonna 1921 ensiesityksensä saanut kolminäytöksinen näytelmä. Tässä tekstissä viitataan Edward Storerin englanninkieliseen käännökseen. Kuusi hahmoa… Continue Reading →
Bette ja Adeline NOORA LINDROOS (18.10.2015) ”Henkinen työ, metsästys älyn ylänkömailla, on ihmisen suurimpia ponnistuksia. Kunniakkainta taiteessa – tällä sanalla käsitämme kaikkea, mitä ajatus luo – on rohkeus, sellainen rohkeus, josta tavallisella ihmisellä ei ole aavistustakaan ja joka ehkä ensi… Continue Reading →
Henri Nerg (4.10.2015) Merja Virolaisen v.2004 kääntämä ja toimittama teos Golgatan kuningatar sisältää 78 Emily Dickinsonin (1830–1886) runoa. Virolainen valikoi runot lähinnä niiden sisällön ja aikaisemman saatavuuden perusteella. Tämän vuoksi kokoelmalla ei ole yhtenäistä temaattista sisältöä, vaikka ne onkin jaoteltu… Continue Reading →
6.6.2015 Klassikko-lukupiiri Tomi Muhonen, Ella Rantalainen ja Minna Rissanen Valkoinen tunkio (The Progress of Love) on kanadalaisen Alice Munron novellikokoelma, joka ilmestyi Pohjois-Amerikassa vuonna 1986. Teos sisältää 11 novellia, jotka kaikki käsittelevät jollain tavalla ihmissuhteita; joko perheenjäsenten, ystävien tai pariskuntien… Continue Reading →
Lukupiiri (Ayla Brinkmann, Veera Katila, Hannamari Kilpeläinen ja Markus Korvenkangas). 17.8.2015. Novellikokoelma Puutarhakutsut (1922/1980) on esimerkki varhaisesta modernista proosasta. Mansfieldin tsehovilaiset tilannenovellit kuvailevat äärimmillään vain hetkiä päähenkilön maailmassa, ilman varsinaisia tapahtumia, draaman kaarta tai edes dialogia. Mansfieldin kokoelmassa, esimerkiksi novelleissa… Continue Reading →
Surumielinen mestariteos tuottaa iloa RIITTA VAISMAA 27.2.2015 Stonerin luettuaan voi vain olla hämmentyneenä hiljaa ja ihmetellä, mitä on tullut luetuksi. Stoner on romaani epäonnistumisesta mutta myös rakkaudesta ja intohimosta. Se on 50 vuotta ilmestymisensä ja yli 20 vuotta kirjoittajansa John… Continue Reading →