Jerusalemin Oblomov ja Jevgeni Onegin RIITTA VAISMAA Amos Ozin edellinen suomennettu teos Älä kysy yöltä (suom. 2010) on vähäeleisyydessään tiivis ja toteava. Uusin suomennos Fima on polveilevassa runsaudessaan toisessa ääripäässä. Kun erämaahan perustettuun kaupunkiin sijoittuva Älä kysy yöltä kuvaa Israelia… Continue Reading →
MARJO VALLITTU Georgi Daniilovitš Jatšmenev on paennut menneisyyttään mukanaan vain kaksi asiaa: Zoja, elämänsä, ja pelko. Pelko ja rakkaus ovatkin John Boynen Venäjän vallankumouksen historiasta inspiroituneen teoksen kantavia voimia ja teemoja. Mihin tahansa Gerogi ja Zoja menevätkin, on pelko heidän… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Mikä hajonnut maailma? Pirstaloituminen, joka iskee yksilöön vai koko tätä amerikkaa koskeva hajoaminen? Joseph Leasen runoteoksen toinen osa koostuu pääosin myöhäiskapitalistisen, hajonneen yhteiskunnan runoista. Kaikilla 26 runolla on sama, sointuva mutta ironinen otsikko Vapaa taas. Teoksen nimiruno puolestaan… Continue Reading →
Laatua Norjasta RIITTA VAISMAA Muiden pohjoismaiden kirjallisuuden lukemisessa on oma viehätyksensä. Kuvattavat elämän olosuhteet muistuttavat kotoisia mutta ovat kuitenkin kiinnostavasti erilaisia. Norjasta on viime aikoina suomennettu ilahduttavasti laatukirjallisuutta. Asetan näistä Gaute Heivollin romaanin Etten palaisi tuhkaksi komeasti ykköseksi. Per Pettersonin… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Uusi ranskalainen koominen proosa on mukavasti kevyttä luettavaa. Foenkinosin edellisessä romaanissa Nathalie, toisena päähenkilönä oli eräänlainen miespuolinen Amelie, omaan maailmaansa vetäytynyt nuori mies, joka kohtaa kaikkien tavoitteleman Nathalien. Uusimman romaanin Hectorin kautta luemme mukavan peitetysti erään miehen eroottisen… Continue Reading →
Mysteeri, korruptiota, salaliittoja: arkipäivää MARJATTA RIPSALUOMA© Muistaako joku Italian itärannikon pienen kaupungin nimeltä Bari? Minulle paikka oli aivan tuntematon, kun lehdessä joskus Albanian vanhan vallan kaatumisen jälkeen albaanipakolaiset täyttivät kaupungin. Kaupunki oli Italian puolella Adrianmerta. Sen jälkeen kaupunkia ei juuri… Continue Reading →
Avioliittojuoni vastaan rakastuneen kieli JUHA-PEKKA KILPIÖ Romaanin otsikko on tietysti hieman hölmö. Kun alkuperäisellä nimellä The Marriage Plot (2011) on monta mieltä, suomenkielisellä nimellä Naimapuuhia (2012) on kaksi. Alkuperäinen viittaa kirjallisuuden seminaariin, johon yksi romaanin henkilöistä osallistuu ja jossa käsitellään… Continue Reading →
Balladi Naokosta. VESA LAHTI ”Sittenhän se on hengenvaarallinen”, sanoin. ”Jossain on syvä kaivo, mutta kukaan ei tiedä missä se on. Jos kaivoon putoaa, se on sitten menoa.” ”Se on menoa. Aaaaaaaa, pläts. Sen pituinen se.” ”Sellaista varmaan sattuukin aina joskus…. Continue Reading →
Elämä on menomatka. LIISA RINNE Kun on nainen ja kun kirjoittaa yhteiskuntakriittisesti, problematisoiden sen vallitsevan järjestyksen ja arvot, herättää huomiota ja kummastusta. Nykyään siihen tarvitaan vähän enemmän pimpparallaa kuin sata vuotta sitten, mutta edelleen syntyy keskustelua, myrskyjä vesilasissa. Siitä että… Continue Reading →
MIRKA KORHOLA Naurua pimeässä (alk. Kamera obskura) on Vladimir Nabokovin varhaistuotannon kielellisesti ja kerronnallisesti ilmeikäs klassikkoteos ja se ilmestyi vuonna 1933. Teos suomennettiin englanninkielisestä käännöksestä Laughter In theDark jo vuonna 1962. Teoksen nimen muuttaminen käännöksissä on tulkinnallisesti kiinnostavaa, sillä alkuperäinen… Continue Reading →
© 2026 — Powered by WordPress
Theme by Anders Noren — Up ↑