Category Otteita ja arvioita
Ahernin magiikka ei kanna – MARIANNA PENTTILÄ (28.3.20129 Cecelia Ahern on tunnettu kevyestä ja romanttisesta kirjallisuudesta, joka viihdyttää mutta ei ole kovinkaan syvällistä. Pieni, kaksi novellia sisältävä teos Tyttö peilissä, käsittelee yksinäisyyden ja menettämisen teemoja Ahernille poikkeuksellisen synkällä tavalla. Ahern… Continue Reading →
Hilpeät ja surumieliset muistelmat RIITTA VAISMAA ”Kirjoittaminen on yleensä tehnyt minut onnelliseksi, sanon. Nyt olen kaivannut takaisin nuoruuteni ja miehuuteni hilpeyteen. Melkein kaiken minkä olen kirjoittanut, olen kirjoittanut hilpeyden vallassa. Joutunut koko ajan tukahduttamaan sitä. Jotta se ei näkyisi. Miksi?… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI. Loppiaisaattoa sanotaan Shakespearen hyvästijätöksi komedialle – se on melankolinen komedia. Siinä hyvästellään myös iloinen Elisabethin ajan Englanti ja aavistellaan 1600-luvun puritaanien valtaan tuloa. Loppiaisaaton uutta Pentti Saaritsan suomennosta on nautinto lukea. Täydennykseksi voi katsoa You Tubesta erilaisia pätkiä… Continue Reading →
Tutkielma yksinäisyydestä. LIISA RINNE Ihmisoikeudet, talouskasvu ja halpatyövoima ovat päällimmäiset ajatukseni, kun puhutaan Kiinasta. Länsimaiden ulkopuolisesta maailmasta uutisointi perustuu usein meitä läheltä liippaaviin tai omaa rauhaa ja oikeustajuamme häiritseviin asioihin. Usein pohjalla väikkyvät taloudelliset motiivit. Kiina on valtava maa, jolla… Continue Reading →
Eläimyyden poetiikka, uskoton äänentoisto ja käännöskokoelman kontekstointi JUHA-PEKKA KILPIÖ Vuosikertomus on valikoima Werner Aspenströmin runotuotannosta 40-luvulta 90-luvulle. Sen on kirjoittanut – valikoinut, suomentanut, järjestänyt, otsikoinut ja jälkisanoin varustanut – Kari Aronpuro. Ruotsalaiset kirjallisuushistoriat sijoittavat Aspenströmin 40-luvun modernistien joukkoon ja korostavat… Continue Reading →
Marjatta Ripsaluoma© PASKA JUTTU – JÄLKEENJÄÄNEITÄ PAPEREITA. Interzone-kirjaan, tai mihin muuhunkin raakakopioon on kaksi mahdollista tapaa suhtautua. Voi ajatella että kustantaja on päättänyt ottaa kaiken irti maailmankuulun runoilijan ja performanssitaiteilijan Allen Ginsbergin postilaatikkoon saapuneista teksteistä (ne oli lähetetty Tangerista 1950-luvulla)… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Hollantilainen Rutger Kopland (1934) on kiinnostava runoilijahahmo, klassikko ja pienen kielialueen runoilija. Hänen pelkistetyissä ja selkeissä runoissaan maalaiskylän pellonpientareet yhdistyvät aivojen toiminnan paradokseihin. Mielenmaisemien sijaan tämän aivotutkija-runoilija muodostaa tiloja aivoissa. Valikoiman nimi Muisto jonka unohdit, voisi viitata siihen,… Continue Reading →
Erään sanomalehden hidas tuho VESA RANTAMA Tom Rachmanin romaani Keskeneräiset (the Imperfectionists) on tyylillisenä suorituksena melko tavanomainen, mutta onnistuu vakuuttamaan romaanimuodon mahdollisuuksista prosessien ja rajattujen ympäristöjen kuvauksessa. Romaani kuvaa kansainvälisen, Roomassa toimitettavan sanomalehden syntymän ja tuhon yhdentoista lehden viimeisiin vuosiin… Continue Reading →
Matkakuvaus Viron matkasta Eurooppaan ANNIINA LJOKKOI Ymmärrän hyvin suomalaista lukijaa, jos hän on vilkaissut tämän kirjan takakantta vaikkapa Helsingin kirjamessuilla ja miettinyt, miksi hänen pitäisi kiinnostua jonkun virolaisen kirjoittamasta Rooman kuvauksesta. Varsinkin, jos hän ei tunne Viivi Luik –nimistä kirjailijaa… Continue Reading →
Nykyisin vain silmät voivat huutaa. -Toivo ja vastarinta positiivisena nihilisminä JANI VANHALA Hypnoksen muistikirja on teos, jossa väreilee sodan pirstaloiva läsnäolo. Tästä syystä sitä ei kannata lähestyä kirjana, kerronnan muotona, tai ylipäätään kulttuurituotteena, jonka avulla kirjailija yrittää välittää näkemyksiään tai… Continue Reading →