RISTO NIEMI-PYNTTÄRI On 1900-luvun alku, nuori mies tulee parantolaan vahvistamaan keuhkojaan. Hän liittyy siellä jokseenkin inspiroivaan yhteisöön ja vihkiytyy syvälliseltä vaikuttavaan ajatteluun. Thomas Mann oli kirjoittanut tämän jo Taikavuori -romaanissaan 1924. Olga Tokarczhk teki sen uusiksi. Hän otti klassikon, kertoi… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Jumalatar Anna In haluaa lähteä kesken kaiken manalaan: ”Lähdimme kesken juhlavalmistelujen, jätimme vuoreksi kootun jauhokasan ja kaksi keltuaissilmää. Pari pyöräytystä kädellä, niin taikina olisi ollut alustettu. Jätimnme vuoteelle heitetyt juhlavaatteet, pyhämekot, auki kierretyn huulipunapuikon, puuteriin upotetun huiskun…. Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (14.9.2022) Lux Perpetua, sellaista sielu ikävöi. Ikuista valoa, ikävöi niin”. Sapkowskin fantasiaromaanin nimi on arvoituksellinen, koska päähenkilö tuomitaan teoksen alussa ikuiseen pimeään. Onhan pyhäksi julistetun kardinaalin tappaminen suuri synti – Reyneman saa peruuttamatoman kirkonkirouksen: ”Anathema, sit! … Sammukoon… Continue Reading →
Historiallisen romaanin ja fantasian sfumato – JOHANNES PULKKINEN (5.12.2019) Kun aloitin puolalaiskirjailija Andrzej Sapkowskin Narrenturmin, oletin ensin tarttuneeni historialliseen romaaniin. Raadollinen keskiajan elämä ja runsas latinan kielen viljely toivat mieleen sekä Decameronen että Ruusun nimen. Historiallisen fiktion sijaan Narrenturm paljastui… Continue Reading →
Nokkelaa sanailua ja reteää seikkailua infodumppauspedillä – MINNA KEINÄNEN (5.2.2019) Tiedättehän sen korkeafantasiakirjallisuuden tyylin, jonka etenkin lajiin perehtymättömät kritisoivat vilisevän outoja nimiä, paikkoja, historiaa ja vieraita kieliä? Kuinka kaikesta niistä menee sekaisin, vaikka kirjassa olisi kartta ja sanasto? Sellainen on… Continue Reading →
ANNEMARI AHOSTE (24.8.2016) Järven neito – romaani päättää viisi romaania käsittävän, lukuisia palkintoja keränneen Noituri – saagan, johon viimeistään tässä vaiheessa kaikkien aikuisfantasian ystävien kannattaisi tutustua. Aikuisfantasiaksi tämän teoksen tekee väkivalta ja seksi, mutta myös monimuotoinen kerronta, jonka avulla seurataan… Continue Reading →
HANNA-MIIA SIISIÄINEN (22.5..20012) Kello viisi aamulla Kello on viisi aamulla ja luen Olga Tokarczukin Vaeltajat-romaania, sen viimeistä sataa sivua. Saan ne luettua, ja menen takaisin nukkumaan. Kello on yhdeksän ja olen unen ja valveen rajamailla: tunnen olevani matkalla tekstissäni ja… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (18.11.2009) Olga Tokarczukin romaania on sanottu mystiseksi ja uskonnolliseksi teokseksi, käytännössä se liittyy siis puolalaisen katolisen taiteen traditioon. Luonto on yleensä varsin huonosti esillä katolisessa taiteessa, mutta tässä romaanissa se tulee vaikuttavasti esille. Pitkään ihmettelin miksi romaanin nimi… Continue Reading →
© 2025 — Powered by WordPress
Theme by Anders Noren — Up ↑