Page 34 of 106
LIISAMARI SEPPÄLÄ (27.11.2021) Kaksi rakkaustarinaa kuvaa kahta hyvin erilaista äidin ja tyttären välistä suhdetta. Kyse on omaelämäkerrallisesta tekstistä. Kätlin Kaldmaan (s.1970) lapsuus Neuvosto-Viron maaseudulla vuorottelee Kätlinin ja hänen tyttärensä Hanneleele Kaldmaan (s. 1992) vaelluksen kanssa. Äiti ja tytär vaeltavat Euroopan… Continue Reading →
Valitut lapset – MIRVA KARKINEN (20.4.2021) Ranskalainen kustannustoimittajana työskentelevä Vanessa Springora kertoo Suostumus– omaelämäkerrassaan (2021), ettei olisi halunnut kirjoittaa sitä. Teos paljastaa piilotellut arvet, jotka lapsuuden hyväksikäyttö kirjailijaan jätti. Kirja on myös voimallinen isku vasten ylistetyn ranskalaiskirjailijan, Gabriel Matzneffin kunniakasta… Continue Reading →
Ohikulkumatkalla – RIITTA VAISMAA (18.1.2021) Jhumpa Lahiri on vaihtanut kirjoittamisensa kielen englannista italiaksi; samalla on muuttunut myös ilmaisu, tapa kirjoittaa. Lahiri on tullut tunnetuksi runsaasta, länsimaihin kotiutuneiden intialaistaustaisten ihmisten elämän ja historian kuvauksesta. Missä milloinkin on Lontoossa 1967 syntyneen ja… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI – 3.1.2021 Talvinen Atlantti on tyly ja loputon, varsinkin verrattuna kesäiseen Adrianmereen. Claudio Magris kirjoittaa Toinen meri romaanissaan miehestä, joka valitsee pelkän puhtaan olemisen ja maksaa sen hintana illuusiottoman ja karun yksinäisyyden. Magrisin filosofinen romaani sijoittuu 1900-luvun alkupuoliskolle… Continue Reading →
Raskaista aiheista keveällä kynällä – RIITTA VAISMAA (31.12.2020) Me olemme susia on kiinnostava, hieno ja samalla hämmentävä. Se koostuu kolmen eri aikatason tarinasta ja naiskohtalosta. Ajallisesti myöhäisintä, 1700-luvulle sijoittuvaa osaa noituudesta syytetystä Sarahista yhdistää kahteen muuhun pohjoisen Skotlannin seutu sekä… Continue Reading →
Köyhyys ja tyhjyyden meditointi – RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (18.12.2020) Clarice Lispectorin syntymästä tuli 100-vuotta juuri joulukuun 10 päivä, samaan aikaan yöllä luin Tähden hetkeä, hänen viimeistä teostaan, sen uutta suomennosta. Se on romaani köyhästä tytöstä. Mutta mistä köyhyydestä Lispector kirjoittaa, mistä… Continue Reading →
”Äidit vain, nuo toivossa väkevät” – VESA LAHTI (13.12.2020) Fernando Aramburu sukeltaa Espanjan väkivaltaiseen historiaan kirjoittamalla vahvasti Baskimaan itsenäisyystaistelusta, joka kesti pääministeri Luis Carrero Blancon murhasta joulukuussa 1973 aina ETA:n julistukseen aseellisesta taistelusta luopumiseen vuonna 2011. Kirjan tapahtumat ajoittuvat kahden… Continue Reading →
Kentuckyn ratsastavat kirjastonhoitajat – KATRI KOMI (9.12.2020) Englannista kotoisin oleva nuori Alice Wright on nyt rouva Bennett Van Cleve. Alice on avioitunut kotiseudullaan vierailleen amerikkalaisen kanssa nopeasti päästäkseen kauas lapsuuden perheestään, johon hän ei koe sopivansa. Alice päätyy Lexingtonin ja… Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ (6.12.2020) Ks tämän sitaatteja painottavan arvion lisäksi myös Riitta Vaismaan arvio Ruotsalaisen Nina Wähän (s. 1979) Perintö kuvaa Suomen puoleisen Tornionjokilaaksolaisen perheen elämää. Perheessä on kaksitoista lasta, tai oikeammin neljätoista, jos otetaan huomioon myös nuorena kuolleet. Tapahtumat käynnistyvät… Continue Reading →
Kiihkeä sukusaaga – RIITTA VAISMAA (4.12.2020) ks. myös Liisamarin Seppälän sitaatteja painottava arvio Ruotsissa asuvan ja ruotsiksi kirjoittavan Nina Wähän Perintöä lukiessa pitää välillä muistuttaa itselleen, että on lukemassa käännösromaania. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Suomen puolen Tornionlaksoon, Tornion kaupungin liepeiden maaseudulle,… Continue Reading →