Page 40 of 108
EVELIINA TASKINEN (13.8.2020) Wole Soyinka (1934) on nigerialaisyntyinen kirjailija, joka tunnetaan niin yhtenä merkittävimpänä afrikkalaisena kirjailijana kuin myös vuoden 1986 kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittajana teoksestaan Aké: The Years of Childhood (1981). Palkinnon saamisessa merkittävää oli varsinkin se, että Soyinka oli ensimmäinen… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI 10.8.2020 Mitä ajatella kasveista, mitä ne täällä oikein tekevät? Tällainen lapsen kysymys on ilmeisesti kysyttävä aina uudestaan. Filosofi Emanuele Coccian kysymys kasvien olemassaolosta on ilmastokriisin aikakauden tapa vastata. Coccian ajattelu oli minulle mullistavalla tavalla uutta, kun luin teosta… Continue Reading →
LIISA RINNE (29.7.2020) Orjuus tekee näkymättömäksi. Tuhansiksi käsipareiksi, jotka raatavat pelloilla, pesevät pyykit, korjaavat astiat – loputtomaksi työksi, jolla ei ole kasvoja ja joita kohdellaan vailla ihmisarvoa. Orjuuden historia on kipeä ja verinen haava, joka edelleen märkii Yhdysvalloissa. Tämän osoittaa… Continue Reading →
Voiko kukaan pitää verestä – MIRVA KARKINEN (4.7.2020) Maggie Nelsonin Jane / Punaiset osat (2020) koostuu vuonna 2005 valmistuneesta Jane, Eräs murha -runoteoksesta sekä Punaiset osat -esseestä, joka ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin. Yhdessä teokset muodostavat yhtäaikaa lyyrisen ja dokumentaarisen läpileikkauksen… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (1.7.2020) Kokonainen elämä kertoo Alpeilla raatavan työmiehen yksinkertaisesta elämästä lapsuudesta vanhuuteen. Kyseessä on romaani elämästä vuorten kupeessa, korkeitten luonnon elementtien keskellä. Itävaltalainen Robert Seethaler on ammatiltaan näyttelijä, ja Kokonainen elämä –romaani on ollut maailmanmenestys. Vuoristoilma välittyy teoksesta hyvin…. Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ (24.6.2020) Ruotsalaisen Alex Schulmanin romaani Polta nämä kirjeet (Bränn alla mina brev 2018) käsittelee yli sukupolvien ulottuvaa pelkoa ja vihaa. Kaikki aggressiivisuus ja väkivallan uhka tuntuu olevan lähtöisin Schulmanin isoisästä, kirjailija Sven Stolpesta (1905-1996). Autofiktiivisen tarinan kertoja haluaa… Continue Reading →
Naisansassa – RIITTA VAISMAA (26.6.2020) Akka on vimmainen isku patriarkaattia kohti. Aase Berg kirjoittaa yhtaikaa romaania, pamflettia ja esseetä. Suomentaja Jyrki Kiiskinen pysyy hyvin vauhdissa mukana. Akka kertoo kiinnostavasti kahdella tapaa samasta asetelmasta. Thelman ja Victorin rakkaustarina on herkkä kuvaus,… Continue Reading →
ESSEE – Päivi Savolainen (9.6.2020) LEIJONANPUNAINEN RUUMIS, LASISET SIIVET Ne kierähtävät pienestä pussista keveästi, ukkospilven siniset siemenet, joiden seassa muutama pähkinänruskea. Muistan äidin 1980-luvulla Kreetalta tuoman, kirjan väliin litistetyn unikon kukinnon, jota säilytin pitkään. Musta kauneuspilkku punaisella helmalla, joka… Continue Reading →
Muistiinpanoja naiseudesta – MIRVA KARKINEN (4.6.2020) Emilie Pinen autofiktiivinen esseekokoelma Tästä on vaikea puhua (2020) on feministinen kuvaus naisiin kohdistuvista odotuksista ja sukupuolittuneista ongelmista. Teos käsittelee aiheita, jotka ovat yhteiskunnallisesti kiisteltyjä tai jopa vaiettuja. Päähenkilö varttuu konservatiivisessa Irlannissa, jossa avioero… Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ (30.5.2020) Ruotsalaisen Tom Malmquistin autofiktiivinen romaani Ilma joka meitä ympäröi (All den luft som omger oss 2018) käsittelee kuolemaa aivan samoin kuin hänen esikoisromaaninsa Joka hetki olemme yhä elossa (I varje ögonblick är vi fortfarande vid liv 2015)…. Continue Reading →