Page 46 of 106
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI 13.2.2019 Verkkoguru Jaron Lanier suosittelee sosiaalisesta mediasta lähtemistä, koska nykyisen kaltaiset Facebook, ja Twitter ovat sosiaalisia vain toissijaisesti. Ensisijaisesti ne keräävät ihmisistä tietoa, jotta ne voisivat myydä tietoa sitä ostaville, manipulointiin erikoistuneille tahoille. Jokaisen kannattaisi harkita some -tilinsä… Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ 11.2.2019 Japanilaisen Hiromi Kawakamin romaani Sensein salkku on hidastempoinen ja hienostunut kuvaus eri-ikäisten ihmisten verkkaisesti kehittyvästä suhteesta. Siinä nuori nainen (Tsukiko Ōmachi) ja eläkkeellä oleva mies (Harutsuna Matsumoto) löytävät vähitellen myös sanattoman yhteisymmärryksen ja ryhtyvät lopulta seurustelemaan suuresta… Continue Reading →
Nokkelaa sanailua ja reteää seikkailua infodumppauspedillä – MINNA KEINÄNEN (5.2.2019) Tiedättehän sen korkeafantasiakirjallisuuden tyylin, jonka etenkin lajiin perehtymättömät kritisoivat vilisevän outoja nimiä, paikkoja, historiaa ja vieraita kieliä? Kuinka kaikesta niistä menee sekaisin, vaikka kirjassa olisi kartta ja sanasto? Sellainen on… Continue Reading →
Kärpästen surinaa korvissamme – MARJATTA RIPSALUOMA (30.1.2019) ’Mitä sinä teet?’ vaimoni kysyi, kun näki että tapojeni vastaisesti viivyttelin peilin edessä. ’En mitään’, vastasin hänelle, ’katson nenäni sisään, tänne sieraimeen. Kun painan sitä, tunnen pientä kipua.’ Vaimoni hymyili ja sanoi: ’Luulin… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (27.1.2019) ”Lyön vetoa keräämästäni mesimarjakorillisesta ja Vuoksesta vetämästäni hienosta lohesta, ettet tiedä, missä maailmankolkassa Sippola sijaitsee, eivätkä kuuluisat maantieteilijätkään voi olla avuksi tässä ”(Seume, 119). Vuonna 1805 Suomi oli mesimarjan maa, tuo marja katosi lähes täysin 1960 -luvulle… Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ – 25.1.2019 Sara Ehnholm Hielmin esseekokoelman Ja sydän oli minun kehyksenä toimii vuosi Roomassa. Kuusihenkinen perhe muuttaa vuodeksi Italian pääkaupunkiin kissansa ja vanhan koiransa kanssa. Suomenruotsalainen nainen elää unelmaansa ja kirjoittaa apurahalla ikuisessa kaupungissa. Virkavapaalla olevan kustannustoimittajan vuoden… Continue Reading →
Taide todellisuuksien porttina – SARA SAVOLAINEN (22.1.2019) Juuri 70 vuotta täyttäneen Haruki Murakamin uusin teos Komtuurin surma kertoo reilu 30-vuotiaasta muotokuvamaalarista, joka rakastaa rutiineja ja ruoanlaittoa, kuuntelee musiikkia vinyyleiltä ja kertoo kaiken seksielämästään. Tutun kuuloista. Kertoja on nimettömäksi jäävä mies,… Continue Reading →
Kuinka klassikko syntyy? – LIISAMARI SEPPÄLÄ (9.1.2019) Argentiinalaisen Roberto Arltin osin omaelämäkerrallinen romaani Raivokas leikkikalu sijoittuu 1900-luvun alun Buenos Airesiin. Kaupunki tapahtumapaikkana kuvataan rakastavasti: elämä on köyhää, tilaa on vähän ja ihmisiäkin liikaa ‒ silti se on ympäristönä ylittämätön. Kello… Continue Reading →
Hirveyksien näkemisen hinta – RISTO NIEMI-PYNTTÄRI 6.1.2019 Bruno Daldossi on sotakuvaaja, joka kiertää maailman kriisialueita aina Tšetšeniasta Irakiin, Sudaniin ja Afganistaniin. Hän on oppinut liikkumaan vaarallisilla alueilla ja pysymään valppaana. Mutta se, mitä hän on nähnyt, hallitsee myös hänen sisäistä… Continue Reading →
Lars Levi Laestadius salapoliisina – RIITTA VAISMAA (31.12.2o18) Mikael Niemen Karhun keitto on monin tavoin hämmentävä teos. Jos nimiölehdet ja kirjailijan nimi olisivat olleet peitettyinä, en olisi uskonut lukevani 2000-luvulla, viime vuonna (2017) kirjoitettua kirjaa. Taitto ja typografiakin – isot… Continue Reading →