Hiukkasten kiraalisuutta – RIIKKA SIMPURA (26.3.2018) Rae Armantrout (s. 1947) vieraili Suomessa vuoden 2015 Runokuu-tapahtumassa, jolloin jo joitakin Aki Salmelan suomentamia nyt myös Kunhan sanon -valikoimassa mukana olevia runoja lausuttiin lavalla. Takakannen toteamus ”nämä ovat runoja, jotka kysyvät ja ehdottavat… Continue Reading →
Lempeän viisas katse lähimmäisiin – RIITTA VAISMAA (17.3.2018) Ljudmila Uliskajan monipuolisuutta ei voi kuin ihailla. Mahtavan ja monella tapaa laajan dokumenttiromaanin Daniel Steinin (ilm. venäjäksi 2006, suomeksi 2016) jälkeen tulee heti perään sympaattinen harppaus perivenäläisiin lähimmäisiin, kertomuskokoelma Meidän tsaarimme väkeä (venäjäksi… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (11.3.2018) Oppiaika eli nautintojen kirja ei vie lukijaa suoraa päätä nautintoihin vaan päinvastaiseen suuntaan, hiljaisuuteen ja odottamiseen. Clarice Lispectorin romaanin minäkertoja, Lóri on nuori brasilialaisnainen, joka tavattuaan Ulisseksen, tekee sopimuksen, että he valmistautuvat suhteeseen hitaasti. Lóri joutuu odottamaan yli… Continue Reading →
Petturien ja petettyjen kirja – RIITTA VAISMAA (5.2.2018) Kariotin Juudas oli ensimmäinen kristitty, ei petturi lainkaan siinä merkityksessä kuin evankeliumit opettavat. Jeesus sen sijaan syntyi ja kuoli juutalaisena. Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksia selvitellään Amos Ozin uusimmassa, jo vuonna 2014… Continue Reading →
Eurooppalaisen sivistyshistorian suuntaviivoja – Markku Nivalainen (31.1.2018) Fredrik Långista (s. 1947) on moneksi. Hän on väitellyt filosofiasta ja julkaissut kahden akateemisen opinnäytteen lisäksi romaaneja, runoja, aforismeja, libreton ja esseitä. Långin lisensiaatintutkielma När Thales myntade uttryck (1982) ja väitöskirja Industrialiserade medvetandet… Continue Reading →
Korkea veisu – MARJATTA RIPSALUOMA (24.1.2018) Olen nyt lukenut kolmannen osan Elena Ferranten Napoli-sarjasta. Kirjan voi lukea nopeasti, mutta sellaista ei voi suositella detaljimäärän vuoksi. Voi yhtäkkiä kadottaa tarinan langan tai kokonaisen vyyhdin. Kirjassa on todella paljon aineistoa. Paljon tapahtui… Continue Reading →
Sairauden ja meren eristämiä – RIITTA VAISMAA (15.1.2018) Nauvon saaristossa olevan syrjäisen Seilin saaren maine on synkkä. Sairaalasaarena se toimi 350 vuotta. Alkuaan siellä oli lebrasairaala ja mielisairaala. Kun saarelle tultiin, sieltä ei lähdetty kuin hautausmaalle. Viimeinen lebrapotilas kuoli 1785,… Continue Reading →
LAURA VÄÄNÄNEN (2.1.2018) 1984: Teini-ikäinen Holly Sykes kipuilee usealla rintamalla. Henkilökohtaisen elämän hankaluuksia aiheuttavat esimerkiksi ensirakkaus, äitisuhde ja pikkuveli. 1991: Hienosta yliopistosta valmistumisen kynnyksellä oleva Hugo Lamb – tukevasti keskiluokkainen mutta ei kuitenkaan creme de la creme – lähtee ottamaan… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (18.12.2017) Roberto Bolaño kirjoittaa novelleissaan muotokuvia, hän tuo esiin henkilöitä, joihin tekee mieli tutustua. Ei siksi, että he olisivat mielenkiintoisia, päinvastoin. Bolaño kirjoittaa yksinäisistä, vetäytyvistä, vähäpuheisista latinoista. Hän leikkaa tarinoistaan pois kaiken latinoihin liitetyn sosiaalisuuden ja kertoo yksinäisistä… Continue Reading →
Mihin ihmisellä on oikeus? – RIITTA VAISMAA (29.11.2017) Robert Walter on sekä raivostuttavan itsekeskeinen että paikoin sympaattinen polkupyöräilevä ja raakaa lihaa syövä Amsterdamin pormestari. Hän on lähes aina töissä, mutta eivät työt tunnu miestä juuri rasittavan. Turhia ja tyhjänpäisiä kokouksia… Continue Reading →
© 2026 — Powered by WordPress
Theme by Anders Noren — Up ↑