Page 80 of 108
Ihmisten luonto ja kesäyön luonto RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Juhannusyön uni voidaan nähdä panojuhlia edeltävänä komediana, joka paljastaa kaksi erilaista luontoa: toisaalla valoisan kesäyön luonto ja toisaalla tavallisen päivän luonto. Tätä taustaa vasten kulkee komedian neljä juonikuviota: keijupariskunnan kiistat ja sopu, nuorten… Continue Reading →
Hyvä S., ihmettelen! MARJATTA RIPSALUOMA Makedonialaisen kirjailijan Goce Smilevskin kirja Keskustelu Spinozan kanssa on aluksi hyvin hämmentävä kokemus. Smilevski vyöryttää esiin filosofin, hänen jumalansa, masturbaation, juutalaisuuden, panteismin ja rakkauden miltei heti. Jätin kirjan lepäämään vähäksi aikaa. Oli koottava ajatuksia ja… Continue Reading →
Jerusalemin Oblomov ja Jevgeni Onegin RIITTA VAISMAA Amos Ozin edellinen suomennettu teos Älä kysy yöltä (suom. 2010) on vähäeleisyydessään tiivis ja toteava. Uusin suomennos Fima on polveilevassa runsaudessaan toisessa ääripäässä. Kun erämaahan perustettuun kaupunkiin sijoittuva Älä kysy yöltä kuvaa Israelia… Continue Reading →
MARJO VALLITTU Georgi Daniilovitš Jatšmenev on paennut menneisyyttään mukanaan vain kaksi asiaa: Zoja, elämänsä, ja pelko. Pelko ja rakkaus ovatkin John Boynen Venäjän vallankumouksen historiasta inspiroituneen teoksen kantavia voimia ja teemoja. Mihin tahansa Gerogi ja Zoja menevätkin, on pelko heidän… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Mikä hajonnut maailma? Pirstaloituminen, joka iskee yksilöön vai koko tätä amerikkaa koskeva hajoaminen? Joseph Leasen runoteoksen toinen osa koostuu pääosin myöhäiskapitalistisen, hajonneen yhteiskunnan runoista. Kaikilla 26 runolla on sama, sointuva mutta ironinen otsikko Vapaa taas. Teoksen nimiruno puolestaan… Continue Reading →
Laatua Norjasta RIITTA VAISMAA Muiden pohjoismaiden kirjallisuuden lukemisessa on oma viehätyksensä. Kuvattavat elämän olosuhteet muistuttavat kotoisia mutta ovat kuitenkin kiinnostavasti erilaisia. Norjasta on viime aikoina suomennettu ilahduttavasti laatukirjallisuutta. Asetan näistä Gaute Heivollin romaanin Etten palaisi tuhkaksi komeasti ykköseksi. Per Pettersonin… Continue Reading →
HANNA-MIIA SIISIÄINEN (22.5..20012) Kello viisi aamulla Kello on viisi aamulla ja luen Olga Tokarczukin Vaeltajat-romaania, sen viimeistä sataa sivua. Saan ne luettua, ja menen takaisin nukkumaan. Kello on yhdeksän ja olen unen ja valveen rajamailla: tunnen olevani matkalla tekstissäni ja… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Uusi ranskalainen koominen proosa on mukavasti kevyttä luettavaa. Foenkinosin edellisessä romaanissa Nathalie, toisena päähenkilönä oli eräänlainen miespuolinen Amelie, omaan maailmaansa vetäytynyt nuori mies, joka kohtaa kaikkien tavoitteleman Nathalien. Uusimman romaanin Hectorin kautta luemme mukavan peitetysti erään miehen eroottisen… Continue Reading →
Mysteeri, korruptiota, salaliittoja: arkipäivää MARJATTA RIPSALUOMA© Muistaako joku Italian itärannikon pienen kaupungin nimeltä Bari? Minulle paikka oli aivan tuntematon, kun lehdessä joskus Albanian vanhan vallan kaatumisen jälkeen albaanipakolaiset täyttivät kaupungin. Kaupunki oli Italian puolella Adrianmerta. Sen jälkeen kaupunkia ei juuri… Continue Reading →
Avioliittojuoni vastaan rakastuneen kieli JUHA-PEKKA KILPIÖ Romaanin otsikko on tietysti hieman hölmö. Kun alkuperäisellä nimellä The Marriage Plot (2011) on monta mieltä, suomenkielisellä nimellä Naimapuuhia (2012) on kaksi. Alkuperäinen viittaa kirjallisuuden seminaariin, johon yksi romaanin henkilöistä osallistuu ja jossa käsitellään… Continue Reading →