Page 82 of 106
Nykyisin vain silmät voivat huutaa. -Toivo ja vastarinta positiivisena nihilisminä JANI VANHALA Hypnoksen muistikirja on teos, jossa väreilee sodan pirstaloiva läsnäolo. Tästä syystä sitä ei kannata lähestyä kirjana, kerronnan muotona, tai ylipäätään kulttuurituotteena, jonka avulla kirjailija yrittää välittää näkemyksiään tai… Continue Reading →
Blood Meridian or the Evening Redness in the West (1985) on Cormac McCarthyn, toistaiseksi suomentamaton, mutta jo klassikon asemaan noussut romaani, jota Vesa Rantama on tutkinut. Cormac McCarthyn Tie on saanut innostuneen vastaanoton Suomessa, Tiessä elettiin maailmantuhon jälkeistä aikaa: luonto… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI W.G. Sebald on peripateettinen kirjailija. Kyse ei ole pateettisuudesta vaan kuljeskelusta ja ajatusten kehittelystä kuljeskeltaessa. Platon oli peripateetikko, hän opetti kävellessään. Sebald kirjoitti liikkuessaan. Hänen valtavaan maineeseen nousseet melankoliset teoksensa: Austerlitz, Saturnuksen renkaat, ja nyt suomennettu esikoisteos Huimaus… Continue Reading →
MARKKU NIVALAINEN Akoluutti on useissa kristinuskon suuntauksissa käytetty nimitys seremoniallisissa tehtävissä toimivista avustajista. Lähin suomenkielinen vastine termille on alttaripalvelija. Alttaripalvelijoiden tehtävät ja asema kirkollisessa hierarkiassa vaihtelevat uskontokunnittain. Rainer J. Hanshen esikoisromaanin arvoituksellinen nimi viittaa monimutkaiseen valtasuhteiden kudelmaan, jonka vaikutuspiirissä pyristelevät… Continue Reading →
Hämmentävä kehityskertomus RIITTA VAISMAA Pois rumat sanat, rujot kohtaukset ja postmodernit palapelit. Colm Tóibínin (s. 1955) romaanissa Brooklyn (alkuteos 2009) soljuu vähäeleinen ja silti herkkävireinen perusproosa jos ei vanhanaikaisena niin ainakin epämuodikkaana. Kaijamari Sivillin suomennos on erinomaisen linjakas ja onnistunut…. Continue Reading →
Muotokuva nimeltä Peter Harris. LIISA RINNE Elämän häiriötila. Siihen voi tiivistää Michael Cunninghamin romaanin Illan tullen. Peter Harris on keski-ikäinen mies, taidekauppias, jonka takapuoli jo aavistuksen lerpsottaa. Päällisin puolin kaikki on hyvin. On vaimo, työ ja menestystäkin. Sitten tasapaino heilahtaa… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Richard Powers on kirjailija, joka on kiinnostunut kovien ihmistieteiden uskomattomista savutuksista ja käsittelee niitä romaaneissaan. Suopeus ottaa aiheekseen onnellisuusgeenin. Thassa, nuori algerialaisnainen, on perinyt onnellisuuden geeneissään. Hän on luonteeltaan siis valoisa ja onnellinen. Erittäin traagisesta siirtolaistaustastaan huolimatta hän… Continue Reading →
Jani Vanhala: ERÄÄNLAINEN EPÄTIETEELLINEN NARAHDUS Harvemmin käy niin, että joutuu narisemaan kirjasta, jonka sisältö on täyttä timanttia. Eräänlaisen kiusauksen lukemisesta jää kuitenkin käteen lähinnä kysymys siitä, mihin tällaista fragmenttikokoelmaa oikein tarvitaan. Teoksen olemassaolon ongelma ilmenee jo sen esipuheesta, jossa Torsti… Continue Reading →
MY HEART BELONGS TO –Marjatta Ripsaluoma© Koira? Ja koira joka on vielä niin ärsyttävän lelumainen? Se on valkoinen, maltankoira (jonka englantilaiset kehittivät roduksi) ja sopii oikein hyvin Marilyn Monroen peruukkiin. Koiran nimi on Maf, lyhennys sanasta mafia ja viittaa siihen… Continue Reading →
Tomas Tranströmer, tuo Nobel –palkinnon voittanut ruotsalainen runoilija, on luonnollisesti ollut tutkimuksen kohteena jo pitkään. Vaikuttaa siltä, että modernistinen Tranströmer alkoi tulla uusien lukutapojen kohteeksi vasta 2000 vaihteessa. Kiinnostavalta vaikuttaa mm. Niklas Schiölerin Koncentrationens kunst (1999). Teos käsittelee erityisesti… Continue Reading →