Page 86 of 106
Maaria Pääjärvi YLTÄÄ PERILLE VAIN PALAVANA (osa II) ; Gramina Sitä intoa, kun ensi viri/ sysää ruohon korret liikkeeseen/ päivä nousee loistaen, pensaikko/ kukkii perhosia/ hämärän tuloon saakka/ (Marginalia. 1984. Suom. Tuomas Anhava, 1986). … En enää tunne kuvaani,/ se… Continue Reading →
Joonas Säntti LUKEMINEN TEKEE SINUT HULLUKSI Charlotte Perkins Gilmanin kuuluisassa novellissa ”Keltainen seinäpaperi” (1892, julkaistu kokoelmassa Keltainen seinäpaperi ja muita kirjoituksia, suom. Ville-Juhani Sutinen, 2010) kertoja on kotitaloonsa suljettu nuorehko nainen, jota lääkäri-aviomies ja tämän sisar valvovat. Hän kärsii mielenterveysongelmista,… Continue Reading →
Liisa Rinne TARKKANÄKÖISYYS ELI PIKKUSEIKKOJA ”On sunnuntai-ilta. Ja mielessäni käy ajatus, että minun pitäisi olla onnellisempi kuin olen.” Näin alkaa Carol Shieldsin (1935-2003) esikoisromaani Pikkuseikkoja. Alunperin 1976 ilmestynyt teos on salaa viisas ja kauas näkevä arjen ylistys. Päähenkilö Judith Gill… Continue Reading →
Risto Niemi-Pynttäri AKTIVISMIA JA POLITIIKKAA INTIASSA Arundhati Roy (s.1961) tuli maailmankuuluksi Joutavuuksien jumala romaanistaan. Varsinaisesti hän on aktivisti ja poliittinen toimittaja. Hän sai työstään Sidneyn rauhanpalkinnon 2004. Ehkä Arundhati Roy on jättänyt romaanitaiteen sivuun poliittisen toiminnan tieltä. Taide ainakin on… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA: Silkkaa pilkkaa Viimeiseksi jääneessä romaanissaan Elefantin matka vanha nobelisti José Saramago (1922-2010) irrottelee, ilakoi ja revittelee. Vaikka tapahtumat kuvaavat vapaasti fabuloiden 1500-luvun tosipohjaista elefantin kuljetusta Lissabonista Wieniin, pinnalla ja pinnan alla ovat Saramagon tutut teemat vallankäytön ja ihmisten… Continue Reading →
Hanne Riikonen on tarkastellut pätevästi Coelhon romaanien lukukokemuksia Kirsi Pihan Lukupiirin keskustelujen pohjalta. Coelhon teoksista oltiin Lukupiirissä hyvinkin eri mieltä ja kokemukset ovat erilaisia, lukupiiriläiset olivat yksimielisiä siitä, että teemat teoksissa ovat yksinkertaisia eikä niiden hahmottaminen vaadi lukijalta paljoa. Ne,… Continue Reading →
Risto Niemi-Pynttäri. ONNELLINEN LOPPU, VALEPUKUJEN RIISUMINEN JA JÄLLEENNÄKEMINEN Suuri sovinto, anteeksianto ja onnellinen loppu ovat lähes sääntö Shakespearen myöhäisissä näytelmissä. Nykyaikaiseen silmään, joka vaatii realismia, ne ovat epäuskottavia. Siispä otin tehtäväkseni lukea historiallisen romanssin, Cymbelinen erehtymättä arvioimaan Shakespearen uskottavuutta ja… Continue Reading →
Marjatta Ripsaluoma PIENET HARMAAT SOLUT JA SAIRAUDET Siri Hustvedtin kirjoista on nyt suomennettu kirja Vapiseva nainen. Se ei ole fiktiota. Se on omaelämänkerrallinen. Se on myös sairaskertomus. Ennen kaikkea se on sukellus hermoston, psykiatrian/psykoanalyysin ja kaikenkaltaisen somaattisuuden välimaastoon. Se on… Continue Reading →
Riitta Vaismaa: KADONNUTTA ETSIMÄSSÄ Andreï Makinen uusimman romaanin kehyskertomuksessa elämässään ja kirjoittamisessaan turhautunut Neuvostoliitosta Ranskaan emigroitunut kirjailija Ivan Šutov tuo useamman kerran esiin Tšehovin ohjeen, että kertomuksesta on hyvä ottaa pois alku ja loppu. Tuntemattoman miehen elämässä Makinen omintakeista kertojanlaatua… Continue Reading →
Risto Niemi-Pynttäri Maailmankuulu kirjallisuusteoreetikko, Stanley Fish on siirtynyt kirjoittamisen opettamisen piiriin. Sen tuloksena hän on julkaisut kirjan How to Write a Sentence :and How to read One (2011) jossa lukeminen tunnustetaan tärkeimmäksi kirjoittamisen taidon elementiksi. Stanley Fish osoittaa tämän konkreettisesti… Continue Reading →