Tag .
Oman itsensä varjo. LIISA RINNE (28.7.2017) Zadie Smithin romaanin Swing Time minäkertoja rakastaa musikaaleja. Romaanin kertoja asuu Pohjois-Lontoossa, haaveilee tanssijan urasta ja ystävystyy naapurissa asuvan Traceyn kanssa. Tanssiminen ja musikaalit yhdistävät tyttöjä. Molemmat haluavat isona tanssijoiksi. Harmi vaan että toisella… Continue Reading →
Tarina kuin helminauha LIISA RINNE (14.6.2017) Brittien hallinnoima Cape Costin linnoitus 1700-luvun Afrikassa. Toisiaan tuntemattomat sisarpuolet, Esia ja Effia, päätyvät samaan linnakkeeseen. Toinen myydään orjaksi Yhdysvaltoihin toisen jäädessä kuvernöörin vaimoksi. Alkaa kahden sukuhaaran pitkä ja kivulias matka, läpi vuosisatojen kulkeva… Continue Reading →
LIISA RINNE – 15.5. 2017 Svetlana Aleksijevitšin teos Naisella ei ole sodan kasvoja on dokumentti maailmansotaan osallistuneista neuvostonaisista. Samalla se on kuvaus sodasta, josta virallinen historiankirjoitus on vaiennut. Aleksijevitšin sanoin kyse on ”tunteiden historiasta”. Äänistä, hajuista ja mauista, kaikista niistä… Continue Reading →
Kasvaa näkyväksi. LIISA RINNE 23.9.2016 Emma Clinen esikoisromaanissa Tytöt Eviellä on tylsää. Vanhemmat ovat eronneet, on riitaa parhaan ystävän kanssa, edessä tulevaisuus sisäoppilaitoksessa. Sitten Evie kohtaa puistossa itseään pari vuotta vanhemman Suzannen. Alkaakin elämän kesä. Intensiivinen kertomus nuoruudesta ja siihen… Continue Reading →
LIISA RINNE (11.8.2016) Kazuo Ishiguron romaani Haudattu jättiläinen sijoittuu muinaiselle Britteinsaarelle. Kuningas Arthurin aika on hiipumassa ja jälkeen on jäänyt hauras rauha sekä vanha ritari sir Gawain. Maan ylle levittäytyy naaraslohikäärme Queringin hönkäilemä sumu ja sen myötä ”unohduksen kirous”. On… Continue Reading →
LIISA RINNE (13.4.2016) Erica Jongin romaani Elä ja uneksi on kummallinen sekoitus viihteellistä tarinankerrontaa ja seitsemänkymmentäluvun feminististä julistusta. Romaanin minäkertoja on kuusikymppinen näyttelijä Vanessa Wonderman. Iäkkäämpi aviomies ei kykene tyydyttämään Vanessan seksuaalisia tarpeita ja tämä hakeutuu zippless.comin, netissä toimivan seksipalvelun… Continue Reading →
LIISA RINNE (15.3.2016) On helteinen kesäpäivä. Nuorimies vapautuu vankilasta. Sadie Jonesin esikoisromaanissa Kotiinpaluu eletään 1950-luvun herraskaisessa kyläyhteisössä, tunnin junamatkan päässä Lontoosta. Tarinan keskiöön nousee 19-vuotias Lewis Aldridge, jolle yhteisö kääntää selkänsä. Kyse ei ole pelkästään rikoksesta, jonka Lewis on tehnyt… Continue Reading →
LIISA RINNE (14.2.2016) Hyvän taistelu pahaa vastaan. Onko tappamisella oikeutta? Edes silloin kun se puetaan sotilaspukuun, valjastetaan suojelemaan tulevaisuutta? Kate Atkinsonin romaani Hävityksen jumala haastaa pohtimaan sotaa ja sen moraalista oikeutusta. Atkinson ei päästä lukijaansa helpolla. Hän heittää tämän Tedd… Continue Reading →
”Ei tullut mitään” LIISA RINNE (12.10.2015) Fredrick Backmannin romaani Britt-Marie kävi täällä ei ole sitä mihin ensimmäisenä tarttuisin kirjakaupassa tai kirjastossa. Kansi ei houkuttele ja tarinakin tuntuu vähän heppoiselta. Itselleni omempia ovat anglo-amerikkalaisten naiskirjailijoiden teokset, joita olen näillekin sivuille arvioinut…. Continue Reading →
Violetit saappaat ja muita houkutuksia. LIISA RINNE (23.9.2015) Ero mullistaa aina ihmisen elämän. Niin myös romaanissa Kuiva kausi. Vaikka ero on siinä väliaikainen ja vapaaehtoinen, ravistelee se Chas ja Jock Selbyn elämän irti totutuista kuvioista. Kuiva kausi on kirjeromaani. Se… Continue Reading →