Tag .
LIISA RINNE Alku on mehevä. Kaksi autoa, teatteriin jonottava yleisö ja bang! Toisesta autosta syöksyy mies baseballmailan kanssa ja lähtee liikkeelle tapahtumaketju, joka tempaa mukaansa joukon ”viattomia” ihmisiä. Harmittoman oloinen peräänajo muuttuu absurdiksi takaa-ajoksi. Rikos itsessään ei ole merkityksellinen vaan… Continue Reading →
Kaikista suurin on rakkaus LIISA RINNE Mutta millainen rakkaus? Vinksahtanut. Ahne. Itsekäs. Joka ajaa vimmaisesti henkilöitä eteenpäin Joyce Carol Oatesin romaanissa Sisareni, rakkaani. Ja lopulta se ajaa teoista julmimpaan, Bliss Rampiken, pienen luistelijalupauksen murhaan. Oates piirtää jälleen kerran rujon siivun… Continue Reading →
Elämä on menomatka. LIISA RINNE Kun on nainen ja kun kirjoittaa yhteiskuntakriittisesti, problematisoiden sen vallitsevan järjestyksen ja arvot, herättää huomiota ja kummastusta. Nykyään siihen tarvitaan vähän enemmän pimpparallaa kuin sata vuotta sitten, mutta edelleen syntyy keskustelua, myrskyjä vesilasissa. Siitä että… Continue Reading →
Tutkielma yksinäisyydestä. LIISA RINNE Ihmisoikeudet, talouskasvu ja halpatyövoima ovat päällimmäiset ajatukseni, kun puhutaan Kiinasta. Länsimaiden ulkopuolisesta maailmasta uutisointi perustuu usein meitä läheltä liippaaviin tai omaa rauhaa ja oikeustajuamme häiritseviin asioihin. Usein pohjalla väikkyvät taloudelliset motiivit. Kiina on valtava maa, jolla… Continue Reading →
Muotokuva nimeltä Peter Harris. LIISA RINNE Elämän häiriötila. Siihen voi tiivistää Michael Cunninghamin romaanin Illan tullen. Peter Harris on keski-ikäinen mies, taidekauppias, jonka takapuoli jo aavistuksen lerpsottaa. Päällisin puolin kaikki on hyvin. On vaimo, työ ja menestystäkin. Sitten tasapaino heilahtaa… Continue Reading →
Liisa Rinne: NÄIN ON HYVÄ – TARKOIN VALITUT SANAT Kertoa tarina lyhyesti, tiivistää turhat pois, se on taitolaji, jonka Annie Proulx hallitsee. En ole ratsastanut preerialla enkä lassonnut hevosta mutta voisin kuvitella että hevosen kesyttäjältä vaaditaan sitä samaa: hiipimisen taitoa… Continue Reading →
Liisa Rinne TARKKANÄKÖISYYS ELI PIKKUSEIKKOJA ”On sunnuntai-ilta. Ja mielessäni käy ajatus, että minun pitäisi olla onnellisempi kuin olen.” Näin alkaa Carol Shieldsin (1935-2003) esikoisromaani Pikkuseikkoja. Alunperin 1976 ilmestynyt teos on salaa viisas ja kauas näkevä arjen ylistys. Päähenkilö Judith Gill… Continue Reading →
Liisa Rinne: Rakkaus on monimutkainen asia. Mihin se oikeuttaa? Velvoittaa? Ja kuinka paljon sen nimissä on lupa kostaa? Yhdysvaltalaaisen Joyce Carol Oatesin romaani Kosto: rakkaustarina on niitä pieniä suuria kertomuksia joihin toivoisi mahdollisimman monen tarttuvan. Se on moraliteetti sortumatta moralisointiin…. Continue Reading →