Tag .
Eräs matkakertomus – MARJATTA RIPSALUOMA (1.11.2019) ”Turmelluksen öinä tulivat unet, tiheät ja rajut, unet jotka lävistivät sielun ja ruumiin. Palata, syödä, kertoa kaikki, Kunnes kuului lyhyt ja vaimea käsky herätä: ”Wstawać”. Ja sydämemme särähti siruiksi. Nyt… Continue Reading →
Elää Napolissa ja kuolla – MARJATTA RIPSALUOMA (17.9.2019) Elena Ferranten Amalian rakkaus tuo esille samantyyppisiä ihmisiä kuin hänen myöhempi Napoli-sarjansa. Tässä näkyy perhe, sen suhteet ja ennen kaikkea miten ihmiset joskus ehkä 1970-80-luvuilla kohtelivat toisiaan. Napoli on näyttämö, mutta se… Continue Reading →
Ilmastonmuutoskertomuksia: Eurooppa nyt ja kohta – MARJATTA RIPSALUOMA (25.8.2019) Kun kirjoitin täällä Maailmankirjoissa Maja Lunden Mehiläisten historia-romaanista (Tammi 2016), en tiennyt vielä että kirjailija kirjoittaa jatkoa, saati että hän suunnittelee peräti kvartettia eli neliosaista sarjaa. Romaania lukiessani tajusin, että mehiläisistä… Continue Reading →
Rakkautta ja sotaa Apuliassa: Eurooppa – MARJATTA RIPSALUOMA (2.6.2019) Farrerasin teos on kunnianosoitus italialaiselle vastarinnalle, mutta kirja on silti fiktiota. Esipuheensa Farreras päättää kirjan nimellä: La maledizione dei Palmisano. Kerrotaan, että Palmisanon suvusta kaatui ensimmäisessä maailmansodassa 21 nuorta miestä. Tarinalla… Continue Reading →
Viiden vuosisadan jälkeen – MARJATTA RIPSALUOMA (6.5.2019) Walter Isaacsonin Leonardo-elämänkerta on yksi lisää pitkään Leonardo-kirjalistaan. Kyse on Italian renessanssista, 1400-1500-luvusta ja aikakauden erityisen ihmisen, uomo universale, elämästä. Universaali ihminen elää Euroopan muutosta, josta kasvaa hitaasti nykyaika. Leonardo da Vinci on… Continue Reading →
Laittomat, paperittomat – MARJATTA RIPSALUOMA (7.11.2018) Tiesin mistä kirja kertoo ennen kuin edes näin sitä. Ajattelin kuitenkin V.S. Naipaulia, en Hamidia, suhteellisen nuorta pakistanilaiskirjailijaa, jonka nimen huomasin viime vuonna Man Booker palkinnon kandidaatti-listassa. Arto Häilä suomensi Naipaulin kertomuksia Islamin ääriltä… Continue Reading →
Maanjäristys, lasten syntymä ja katoaminen – MARJATTA RIPSALUOMA (25.10.2018) Luin Elena Ferranten Napoli-kvartetin viimeisen kirjan, urakka oli sekä kevyt että raskas. Ajattelen naisten asioita. Kirjasarja on feministinen, siitä ei pääse minnekään, eikä tarvitsekaan päästä. Siinä kuvataan naisten yhteiskunnallisen aseman muutosta,… Continue Reading →
SOFOKLES: Traakhiin neidot, Aias, Filoktetes, Elektra Mistä tarinat saavat alkunsa – MARJATTA RIPSALUOMA (30.6.2018) Otsikon saa ajatella kysymykseksi tai toteamukseksi. Siinä voi olla myös huudahdusta, joka tulee sen tajuamisesta, että tässä ollaan kyllä nyt niin kaukana kuin mihin pääsee. Ei… Continue Reading →
Korkea veisu – MARJATTA RIPSALUOMA (24.1.2018) Olen nyt lukenut kolmannen osan Elena Ferranten Napoli-sarjasta. Kirjan voi lukea nopeasti, mutta sellaista ei voi suositella detaljimäärän vuoksi. Voi yhtäkkiä kadottaa tarinan langan tai kokonaisen vyyhdin. Kirjassa on todella paljon aineistoa. Paljon tapahtui… Continue Reading →
Varhaisempi hylkääminen ferrantelaisessa maailmassa – MARJATTA RIPSALUOMA (23.9.2017) Tässä on Elena Ferranten varhainen kirja, hänen toinen julkaistu kirjansa. Se on perinteinen romaani, kirjassa on selvempi kaari kuin myöhemmissä Napoli-sarjan kirjoissa, romaanihenkilöt erottuvat toisistaan, ovat perusteltuja ja mietittyjä. Konfliktit tapahtuvat niin… Continue Reading →