Tag .
Markku Nivalainen: AKROPOLIILTA YERALTI CAMIIN (8.7.2013) Suomalaisia kulttuuriesseistejä on perinteisesti yhdistänyt kaksi asiaa: Oswald Spengler ja kiinnostus Bysanttiin. Spengler ihaili kreikkalaisia ja maalaili synkkiä kuvia länsimaisen kulttuurin vääjäämättömästä tuhosta. Bysantti taasen tarjoaa läntistä rationalismia vastaan asettuvan elämyksellisen toisen, johon klassismin… Continue Reading →
Markku Nivalainen: ZOMBIE-ESTETIIKAN LYHYT OPPIMÄÄRÄ (16.2.2013) Ajatus taiteen lopusta on yksi modernistisen taiteen keskeisistä etiologisista myyteistä. Erityisesti avantgarde-liikkeet ovat kerta toisensa jälkeen pyrkineet oikeuttamaan itsensä vetoamalla olemassa olevan taiteen merkityksettömyyteen, kuolemaan. Tällaisiin diagnooseihin sisältyy mielenkiintoinen ambivalenssi: ne ovat aina joko… Continue Reading →
Markku Nivalainen LÄNSIMAIDEN VIULU Kathryn Koromilas: Palimpsest (Arcadia 2010) Tarina on tuttu: trauman kokenut henkilö palaa paikkaan, josta on syystä tai toisesta vieraantunut, ja oppii sattumusten kautta jotain elämästä, maailmankaikkeudesta – ja kaikesta. Klassisessa kehitysromaanissa yksilön suhde häntä ympäröivään todellisuuteen… Continue Reading →