Category Otteita ja arvioita
Maaria Pääjärvi YLTÄÄ PERILLE VAIN PALAVANA (osa II) ; Gramina Sitä intoa, kun ensi viri/ sysää ruohon korret liikkeeseen/ päivä nousee loistaen, pensaikko/ kukkii perhosia/ hämärän tuloon saakka/ (Marginalia. 1984. Suom. Tuomas Anhava, 1986). … En enää tunne kuvaani,/ se… Continue Reading →
Joonas Säntti LUKEMINEN TEKEE SINUT HULLUKSI Charlotte Perkins Gilmanin kuuluisassa novellissa ”Keltainen seinäpaperi” (1892, julkaistu kokoelmassa Keltainen seinäpaperi ja muita kirjoituksia, suom. Ville-Juhani Sutinen, 2010) kertoja on kotitaloonsa suljettu nuorehko nainen, jota lääkäri-aviomies ja tämän sisar valvovat. Hän kärsii mielenterveysongelmista,… Continue Reading →
Liisa Rinne TARKKANÄKÖISYYS ELI PIKKUSEIKKOJA ”On sunnuntai-ilta. Ja mielessäni käy ajatus, että minun pitäisi olla onnellisempi kuin olen.” Näin alkaa Carol Shieldsin (1935-2003) esikoisromaani Pikkuseikkoja. Alunperin 1976 ilmestynyt teos on salaa viisas ja kauas näkevä arjen ylistys. Päähenkilö Judith Gill… Continue Reading →
Risto Niemi-Pynttäri AKTIVISMIA JA POLITIIKKAA INTIASSA Arundhati Roy (s.1961) tuli maailmankuuluksi Joutavuuksien jumala romaanistaan. Varsinaisesti hän on aktivisti ja poliittinen toimittaja. Hän sai työstään Sidneyn rauhanpalkinnon 2004. Ehkä Arundhati Roy on jättänyt romaanitaiteen sivuun poliittisen toiminnan tieltä. Taide ainakin on… Continue Reading →
Risto Niemi-Pynttäri. ONNELLINEN LOPPU, VALEPUKUJEN RIISUMINEN JA JÄLLEENNÄKEMINEN Suuri sovinto, anteeksianto ja onnellinen loppu ovat lähes sääntö Shakespearen myöhäisissä näytelmissä. Nykyaikaiseen silmään, joka vaatii realismia, ne ovat epäuskottavia. Siispä otin tehtäväkseni lukea historiallisen romanssin, Cymbelinen erehtymättä arvioimaan Shakespearen uskottavuutta ja… Continue Reading →
Marjatta Ripsaluoma: LYHYT EPISODI En ollut tiennyt että Vladimir Majakovski oli ollut Amerikassa. Sen tiesin että Vladimir Bakunin (anarkisti ja ranskalaisen Proudhonin ystävä) oli ollut, mutta 1800-luvun puolella. Ylipäänsä kun venäläiset lähtivät jonnekin, tai etenkin muuttivat pysyvästi, eniten heitä päätyi… Continue Reading →
Risto Niemi-Pynttäri: KADONNEET TUNTEMISEN MUODOT Merkittävimpiin espanjalaisiin nykykirjailijoihin kuuluvan Antonio Munoz Molinan Öinen ratsumies romaanin vastaanotto on ollut jokseenkin nuiva. Huonosta romaanista ei voi olla kyse, koska teos on palkittu, arvostettu ja rakastettu Espanjassa. Hänen edellinen suomennoksensa Sefarad (2007) oli… Continue Reading →
Riitta Vaismaa KAALIKEITON IKUISUUS Hengityskeinu on paljolti erilainen kuin vuoden 2009 nobelistin Herta Müllerin ( s. 1953) aiemmin suomennetut teokset sekä viime vuonna suomennettu Tänään en halunnut tavata itseäni. Hengityskeinu kertoo nälästä ja pelosta, Romaniasta sekä voittajavaltio Neuvostoliiton internointileristä, jonne… Continue Reading →
Riitta Vaismaa: HYVÄN TEKEMISEN VAIKEUS JA VÄLTTÄMÄTTÖMYYS Hyvän tekemisen vaikeus ja välttämättömyys Amos Ozin suurin meriitti on valottaa israelilaista arkea. Se poikkeaa kovasti siitä sotaisasta ja piinkovasta politiikasta, jota seuraamme uutisista lähes päivittäin. Omaelämäkerrallisessa romaanissaan Tarina rakkaudesta ja pimeydestä (2002,… Continue Reading →
Risto Nemi-Pynttäri: KIRJEITÄ IHANNELUKIJALLE TAI EI KENELLEKÄÄN Romantikot – kaukaa kahden sadan vuoden takaa – olivat ensimmäisiä todella subjektiivisia ihmisiä. Heidän kokemuksensa olivat subjektiivisempia kuin meidän, niistä kumpusi tuo kummasteltu romanttinen nerous. John Keatsin viimeisiä kirjeissä vallitsee levottomuus: tila johon… Continue Reading →