Aina epäiltynä – RIITTA VAISMAA (3.4.2020) Ihonväriltään hieman keskivertoruotsalaista tummemmasta, Ruotsissa syntyneestä Ruotsin kansalaisesta on tullut maahanmuuttajien äänitorvi. Jonas Hassen Khemirin (s. 1978) isä on syntyjään tunisialainen. Jo kirjailijan esikoinen Ajatussulttaani (2004, Ett öga rött 2003) hätkähdytti. Khemiri kirjoitti esikoisensa… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (3.2.2020) Ankerias on outo tapaus, ja tästä outoudesta Patrik Svenssonin esseeromaani kertoo. Ankerias voi elää jopa 80 –vuotiaaksi ja pysyä vain kilon kokoisena; toisaalta ankerias voi kasvaa yli kolmekiloiseksi, riippuen olosuhteista. Ankerias voi olla monta tuntia kuivalla maalla… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA (27.11.2019) Kertoja on murhattu. Kuollut kertoo tajunnanvirtana omasta paloittelumurhastaan, useaan kertaan ja yksityiskohtaisesti. Sara Stridsbergin Rakkauden Antarktis on pysäyttävä ja hurja, järkyttävä. Kielen taitaja kirjoittaa kauheista asioista runollisen kauniisti, samaan aikaan tiiviisti ja ilmavasti. Ei vain murhasta. Tuskin… Continue Reading →
Sanoista tehdyillä tulkinnoilla on merkitystä – PIRJO KANTOJÄRVI (22.10.2019) Jan Guilloun Suuri vuosisata -sarjan kahdeksas osa kertoo 1970-luvun alkuvuosista. Tapetut unelmat (Like 2019) vie aikaan, jota epäilykset, pelko ja epäluottamus värittävät. Kaikkea sanottua ja kirjoitettua tarkastellaan omien näkemysten lävitse. Analysoidut… Continue Reading →
Surukirja – RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (16.3.2019) Carolina Setterwallin päiväkirjamainen romaani lähtee siitä, että hän löytää miehensä kuolleena vuoteestaan. Nuoren perheen isän sydän oli pettänyt. Tätä ennen vuosi 2014 oli ollut stressaava: perheeseen syntynyt vauva nukkui huonosti ja Carolina vastasi hoidosta, koska… Continue Reading →
Lars Levi Laestadius salapoliisina – RIITTA VAISMAA (31.12.2o18) Mikael Niemen Karhun keitto on monin tavoin hämmentävä teos. Jos nimiölehdet ja kirjailijan nimi olisivat olleet peitettyinä, en olisi uskonut lukevani 2000-luvulla, viime vuonna (2017) kirjoitettua kirjaa. Taitto ja typografiakin – isot… Continue Reading →
Analyyttinen irvileuka retuuttaa kansankotia – RIITTA VAISMAA (15.2.2018) Kirjailija Lena Andersson kirjoittaa uusimman teoksensa taustoista: ”Halusin kirjoittaa kirjan sellaisesta ihmisestä, jonka ansiosta kansankoti oli mahdollinen, ihmisestä, joka ruumiillisti kansakodin, uskoi siihen, otti siitä vastuuta ja puolusti sen suoraviivaisuutta ja yhdenmukaisuutta,… Continue Reading →
Villisti sykkivä lihas – RIITTA VAISMAA (25.11.2018) Kysymys on sydämestä ja sydämestä. Sydämestä, johon sijoitamme tunteet, sekä sydänlihaksesta. Kumpikin voi pettää. Aris Fioretos on antanut uusimmalle romaanilleen monitulkintaisen nimen. Nelly B:n sydämen suomennoksessa ei ole alkuteoksen nimen toista osaa Ett… Continue Reading →
Samoin ajattelevien ihmisten etsintää PIRJO KANTOJÄRVI 10.9.2018 Vuosi on yllättävän pitkä aika sekä yhden henkilön elämässä että maailman tapahtumissa. Vaikka ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan elinympäristöönsä, usein voi olla vaikeaa tietää, mitkä keinot olisivat toimivimpia. Samalla oman ryhmän löytäminenkin voi… Continue Reading →
Teksteissä elävät ihmiset – PIRJO KANTOJÄRVI (11.7.2018) ”Paketissa oli osoitekirja, jossa oli kiiltävät punaiset nahkakannet. Ne tuoksuivat väriaineen takia kirpeältä. ’Kerää siihen kaikki ystäväsi’, isä sanoi hymyillen, ’kaikki jotka tapaat elämäsi varrella. Kaikissa jännittävissä paikoissa joissa käyt. Niin ettet… Continue Reading →
© 2026 — Powered by WordPress
Theme by Anders Noren — Up ↑