Category Yhdysvallat
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI – 4.8.2018 ”Se mitä ei voi ilmaista, sisältyy – ilmaisemattomana – ilmaisuun”, Wittgenstein. Tämä ajatus vaikuttaa Maggie Nelsonin Argonautit –esseeteoksen taustalla. Siihen kiteytyy queer-pariskunnan, Harryn ja Maggien välinen ero, kun toisen ilmaisu on verbaalia ja toisen visuaalista. Keskusteluissaan he… Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ (17.6.2018) Patti Smith oli jo 71-vuotias, kun Omistautuminen julkaistiin vuonna 2017. Siksi tuntuukin luontevalta ajatella, että enää ei selitellä, ei käytetä aikaa laveisiin taustoituksiin ja varmisteta sitä, että jokainen lukija varmasti pysyy perässä. Lyhyt, kiteyttävä teksti voi riittää,… Continue Reading →
LIISA RINNE 4.6.2018 ”Elämä on enimmäkseen arvuuttelua”, toteaa päähenkilö Elizabeth Stroutin romaanissa Nimeni on Lucy Barton. Lucy makaa sairaalassa. Äiti, jota hän ei ole tavannut vuosiin istuu yhtenä yönä hänen sänkynsä jalkopäässä. Viiden päivän ja yön aikana äiti kertoo tarinoita… Continue Reading →
Berlinin novellikokoelma on pakko lukea yhdeltä istumalta – TIINA VIERTAMO (18.5.2018) Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on Lucia Berlinin (1936-2004) parhaista novelleista koottu kokoelma, joka sai ilmestyessään todella positiivisen vastaanoton. Berlin kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden tuotannon arvostus nousi korkeuksiin vasta… Continue Reading →
Liisamari Seppälä 15.5.2018 Parhaimmillaan vaativat raamit pakottavat taiteilijan löytämään oivallisia ratkaisuja. Esimerkkinä puolalainen Krzysztof Kieślowski, joka ohjasi jokaisesta käskystä elokuvan ja rakensi yhtenäisen kymmenen taideteoksen ainutlaatuisen kokonaisuuden. Äärimmillään vapaaehtoinen luomistyön rajoittaminen näkyy vaikkapa tanskalaisissa Dogma 95 -elokuvissa, joiden ohjaajat samoja… Continue Reading →
Hiukkasten kiraalisuutta – RIIKKA SIMPURA (26.3.2018) Rae Armantrout (s. 1947) vieraili Suomessa vuoden 2015 Runokuu-tapahtumassa, jolloin jo joitakin Aki Salmelan suomentamia nyt myös Kunhan sanon -valikoimassa mukana olevia runoja lausuttiin lavalla. Takakannen toteamus ”nämä ovat runoja, jotka kysyvät ja ehdottavat… Continue Reading →
Paul Austerin elefantti pinkaisee matkaan – VESA LAHTI (29.8.2017) “I borrowed some things from my own life,” Auster says, “but what novelist doesn’t?” Unlike other writers, however, he rarely shuts down such conversations with a weary reminder that fiction involves… Continue Reading →
Ruusuisia harhakuvitelmia PIRJO KANTOJÄRVI (7.6.2017) Donna Leonin Tuntematon ihailija (2017, Otava) on uusin suomennettu osa komisario Guido Brunettin tutkimuksia. Päähenkilönä on sopraano Flavia Petrelli, jonka Brunetti tuntee jo ennestään. Tällä kertaa oopperatähti on käymässä Venetsiassa La Fenicessa, jossa hänellä on… Continue Reading →
Haavoitettu lapsuus on julma taakka RIITTA VAISMAA (4.6.2017) Pieni elämä on rankka lukukokemus. Ei siksi, että sen lähes tuhatta sivua on välistä hankala pitää hyppysissään. Pieni elämä on lähes sietämättömän tunteikas, julma, fyysinen, epäoikeudenmukainen. Pienen elämän lukeminen on aika ajoin… Continue Reading →
Vallan merkitys ja merkityksettömyys RIITTA VAISMAA (12.3.2017) John Williams hämmästyttää ja ihastuttaa taas. Ensin suomeksi ja monella muulla kielellä julkaistiin 50 vuotta alkuperäisen teoksen ilmestymisen jälkeen viisas ja hillitty yliopistoromaani Stoner (alkuteos 1965, suom. 2015). Seuraavaksi uuden tulemisen sai jo… Continue Reading →