Page 42 of 98
Sieluani en myy – RIITTA VAISMAA (28.5.2018) Sara Stridsberg hämmästyttää jo romaaninsa nimellä. Unelmien tiedekunta on raju, rankka, räävitön ja oudolla tavalla herkkä, haavoittunut. Stridsbergin romaani voitti Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon vuonna 2007. Vasta tänä vuonna hurja teos on saatu suomeksi. Unelmien… Continue Reading →
Berlinin novellikokoelma on pakko lukea yhdeltä istumalta – TIINA VIERTAMO (18.5.2018) Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on Lucia Berlinin (1936-2004) parhaista novelleista koottu kokoelma, joka sai ilmestyessään todella positiivisen vastaanoton. Berlin kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden tuotannon arvostus nousi korkeuksiin vasta… Continue Reading →
Liisamari Seppälä 15.5.2018 Parhaimmillaan vaativat raamit pakottavat taiteilijan löytämään oivallisia ratkaisuja. Esimerkkinä puolalainen Krzysztof Kieślowski, joka ohjasi jokaisesta käskystä elokuvan ja rakensi yhtenäisen kymmenen taideteoksen ainutlaatuisen kokonaisuuden. Äärimmillään vapaaehtoinen luomistyön rajoittaminen näkyy vaikkapa tanskalaisissa Dogma 95 -elokuvissa, joiden ohjaajat samoja… Continue Reading →
Elämän ja kuoleman rajapinnat – Lotta Leppälä (5.5.2018) Kuoleminen on taito, niin kuin kaikki muu. Teen sen epätavallisen hyvin. Plath: ’Rouva Lasarus’ Sylvia Plath (1932 – 1963) oli amerikkalainen runoilija, jonka nousujohteinen ura päättyi perheen kodin kaasu uuniin helmikuussa 1963…. Continue Reading →
Nukkemorsiamen synkän menneisyyden pitkät varjot RIITTA VAISMAA 28.4.2018 Olen lukenut hämmentävän romaanin. Ruotsalaisissa lehdissä toisten mielestä Anne Swärdin kolmas romaani Vera on loistava teos, jota ei missään nimessä saa ohittaa August-palkintoa jaettaessa. Toiset sanovat Veran olevan epäuskottava melodraama. Yllätyksekseni voin… Continue Reading →
Hiukkasten kiraalisuutta – RIIKKA SIMPURA (26.3.2018) Rae Armantrout (s. 1947) vieraili Suomessa vuoden 2015 Runokuu-tapahtumassa, jolloin jo joitakin Aki Salmelan suomentamia nyt myös Kunhan sanon -valikoimassa mukana olevia runoja lausuttiin lavalla. Takakannen toteamus ”nämä ovat runoja, jotka kysyvät ja ehdottavat… Continue Reading →
Lempeän viisas katse lähimmäisiin – RIITTA VAISMAA (17.3.2018) Ljudmila Uliskajan monipuolisuutta ei voi kuin ihailla. Mahtavan ja monella tapaa laajan dokumenttiromaanin Daniel Steinin (ilm. venäjäksi 2006, suomeksi 2016) jälkeen tulee heti perään sympaattinen harppaus perivenäläisiin lähimmäisiin, kertomuskokoelma Meidän tsaarimme väkeä (venäjäksi… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (11.3.2018) Oppiaika eli nautintojen kirja ei vie lukijaa suoraa päätä nautintoihin vaan päinvastaiseen suuntaan, hiljaisuuteen ja odottamiseen. Clarice Lispectorin romaanin minäkertoja, Lóri on nuori brasilialaisnainen, joka tavattuaan Ulisseksen, tekee sopimuksen, että he valmistautuvat suhteeseen hitaasti. Lóri joutuu odottamaan yli… Continue Reading →
Petturien ja petettyjen kirja – RIITTA VAISMAA (5.2.2018) Kariotin Juudas oli ensimmäinen kristitty, ei petturi lainkaan siinä merkityksessä kuin evankeliumit opettavat. Jeesus sen sijaan syntyi ja kuoli juutalaisena. Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksia selvitellään Amos Ozin uusimmassa, jo vuonna 2014… Continue Reading →
Eurooppalaisen sivistyshistorian suuntaviivoja – Markku Nivalainen (31.1.2018) Fredrik Långista (s. 1947) on moneksi. Hän on väitellyt filosofiasta ja julkaissut kahden akateemisen opinnäytteen lisäksi romaaneja, runoja, aforismeja, libreton ja esseitä. Långin lisensiaatintutkielma När Thales myntade uttryck (1982) ja väitöskirja Industrialiserade medvetandet… Continue Reading →