Page 53 of 106
Ihminen on juureton puu – ANNA PEHKORANTA (4.9.2017) ”Voin luottaa enää rintoihini. Pidän niistä, ne eivät voi tappaa. Käsi, jalka, kieli, katse – kaikki aseita, joilta ei ole turvassa mikään. Mutta rinnat ovat toista maata. Niin kauan kuin ne ovat… Continue Reading →
Paul Austerin elefantti pinkaisee matkaan – VESA LAHTI (29.8.2017) “I borrowed some things from my own life,” Auster says, “but what novelist doesn’t?” Unlike other writers, however, he rarely shuts down such conversations with a weary reminder that fiction involves… Continue Reading →
NASTI RINGS (17.8.2017) Mattias Edvardssonin teos Melkein tosi tarina (suomentanut Tiina Ohinmaa) sukkuloi luovan kirjoittamisen ryhmässä taustanaan murhamysteeri. Tai oikeammin kyse on siitä, onko murhaa tapahtunut ensinkään ja kuka oikeastaan on syyllinen oletettuun rikokseen. Vetävässä, mysteerillään kiehtovassa, teoksessa sekä kirjailijoiden… Continue Reading →
Toiveiden hiljainen taakka PIRJO KANTOJÄRVI (12.8.2017) Linda Boström Knausgårdin romaani Tervetuloa Amerikkaan (2017, Like) on kuvaus siitä, miten vanhempien sekä kahden lapsen yhteiselo murenee ja he etääntyvät toisistaan. Yhden henkilön teot vaikuttavat koko muun perheen toimintakykyyn. Kun haastava tilanne lopulta… Continue Reading →
Pelon kehässä RIITTA VAISMAA (6.8.2017) Virolaisen Ilmar Taskan esikoisromaani Pobeda 1949 sijoittuu Tallinnaan ja aikaan, jolloin Viroa oltiin muuttamassa osaksi neuvostovaltiota ja -systeemiä. Virolaisia karkotettiin Siperiaan ja pakkotyöleireille. Koko ilmapiiriä hallitsee pelko. Se ei koske vain järjestelmän vastustajia ja virolaisia… Continue Reading →
Tummanpuhuvaa proosarunoa RIIKKA SIMPURA (1.8.2017) Modernin kiinalaisen kirjallisuuden keskeisimpiin hahmoihin kuuluva Lu Xun (1881–1936) kirjoittaa proosarunoissaan synkeistä unista ja näyistä. Tero Tähtinen on suomentanut vuosien 1924–1926 välillä kirjoitetun Villiruohoa-proosarunokokoelman, joka on Lun kuuluisimpia teoksia. Aiemmin Lun tuotannosta on suomennettu ainakin… Continue Reading →
LAURA VÄÄNÄNEN (30.7.2017) Ei ole epäilystäkään, etteikö Nobelin kirjallisuuspalkinnolla huomioitu Alice Munro osaisi kirjoittaa. Vuonna 1982 ilmestynyt The Moons of Jupiter ilmestyy nyt suomennettuna, ja niin kriitikot kuin lukijat ovat ottaneet sen vastaan kiitellen. Huomasin kuitenkin teosta lukiessani miettiväni, onko… Continue Reading →
Oman itsensä varjo. LIISA RINNE (28.7.2017) Zadie Smithin romaanin Swing Time minäkertoja rakastaa musikaaleja. Romaanin kertoja asuu Pohjois-Lontoossa, haaveilee tanssijan urasta ja ystävystyy naapurissa asuvan Traceyn kanssa. Tanssiminen ja musikaalit yhdistävät tyttöjä. Molemmat haluavat isona tanssijoiksi. Harmi vaan että toisella… Continue Reading →
Kiintymystä ja kiintymyksen puutetta – RIITTA VAISMAA (7.7.2017) Jo bolivialaisen kirjailijan teoksen suomennos on merkittävää ja kiinnostavaa. Bolivian nykykirjallisuutta osuu harvoin luettavaksi. Rodrigo Hasbúnin Kiintymyksiä on lähtökohdiltaan kiintoisa. Väljästi tositapahtumiin pohjaava teos kertoo saksalaisen, toisen maailmansodan jälkeen Boliviaan jossain määrin… Continue Reading →
MIRVA KARKKINEN (18.6.2017) Amerikkalaista Ezra Poundia pidetään yhtenä modernin lyriikan keskeisimmistä hahmoista. Personae (1976) -runokokoelma sisältää Poundin tärkeimmät runot vuosilta 1908-1919. Runoissa tulee ilmi Poundin tapa leikitellä perinteisen roolirunon ja modernin lyriikan elementeillä. Pound esimerkiksi personoi runon puhujan aikalaisraameihin, mutta… Continue Reading →