Page 54 of 108
Modernin draaman klassikko – ISABELLA SALOVAARA (12.10.2017) Ruotsalainen August Strindberg (1849-1912) oli tuottelias kirjailija, jolla oli suuri vaikutus teatteries-tetiikan kehitykselle. Hänen murhenäytelmänsä Neiti Julie (Fröken Julie) vuodelta 1888 nosti Strind-bergin naturalistisen teatterin voimahahmoksi (Vartiainen 2009, 589). Strindbergin kustantaja Karl Otto… Continue Reading →
MARKKU NIVALAINEN (30.9.2017) Ranskalainen valistusajan luonnonfilosofi ja varhainen Newtonin puolustaja Pierre Louis Moreau de Maupertuis (1698–1759) on nykypäivänä melko huonosti tunnettu. Hänet muistetaan, sikäli kuin muistetaan lainkaan, lähinnä kahdesta asiasta: pienimmän vaikutuksen periaatteesta ja Maapallon muodon mittauksesta. Suomessa jälkimmäinen saavutus… Continue Reading →
Varhaisempi hylkääminen ferrantelaisessa maailmassa – MARJATTA RIPSALUOMA (23.9.2017) Tässä on Elena Ferranten varhainen kirja, hänen toinen julkaistu kirjansa. Se on perinteinen romaani, kirjassa on selvempi kaari kuin myöhemmissä Napoli-sarjan kirjoissa, romaanihenkilöt erottuvat toisistaan, ovat perusteltuja ja mietittyjä. Konfliktit tapahtuvat niin… Continue Reading →
Kävelemisen ja kirjoittamisen lopettamisesta – RIIKKA SIMPURA (12.9.2017) Kustantajan kuvauksessa suomenruotsalaisen Ulrika Nielsenin Perikadon luonnehditaan olevan “dystooppinen runoteos, joka kuvailee tarkkanäköisesti tuhoa kohti kulkevaa maailmaa”. Perikadon dystopia on monella tapaa tuttu ja lähellä. Alkuteos Undergången julkaistiin 2015, ja sitä edelsi… Continue Reading →
Intialainen muutosten kirja – MARJATTA RIPSALUOMA ( 7.9.2017) Kirjan nimestä voisi tulla mieleen kysymys: määrittele onni, tai sitten: mitä on äärimmäisyys. Sen voi arvata että nimi on ironinen. Kirjailija kirjoitti edellisen, ensimmäisen romaaninsa 20 vuotta sitten ja hän on julkaissut… Continue Reading →
Ihminen on juureton puu – ANNA PEHKORANTA (4.9.2017) ”Voin luottaa enää rintoihini. Pidän niistä, ne eivät voi tappaa. Käsi, jalka, kieli, katse – kaikki aseita, joilta ei ole turvassa mikään. Mutta rinnat ovat toista maata. Niin kauan kuin ne ovat… Continue Reading →
Paul Austerin elefantti pinkaisee matkaan – VESA LAHTI (29.8.2017) “I borrowed some things from my own life,” Auster says, “but what novelist doesn’t?” Unlike other writers, however, he rarely shuts down such conversations with a weary reminder that fiction involves… Continue Reading →
NASTI RINGS (17.8.2017) Mattias Edvardssonin teos Melkein tosi tarina (suomentanut Tiina Ohinmaa) sukkuloi luovan kirjoittamisen ryhmässä taustanaan murhamysteeri. Tai oikeammin kyse on siitä, onko murhaa tapahtunut ensinkään ja kuka oikeastaan on syyllinen oletettuun rikokseen. Vetävässä, mysteerillään kiehtovassa, teoksessa sekä kirjailijoiden… Continue Reading →
Toiveiden hiljainen taakka PIRJO KANTOJÄRVI (12.8.2017) Linda Boström Knausgårdin romaani Tervetuloa Amerikkaan (2017, Like) on kuvaus siitä, miten vanhempien sekä kahden lapsen yhteiselo murenee ja he etääntyvät toisistaan. Yhden henkilön teot vaikuttavat koko muun perheen toimintakykyyn. Kun haastava tilanne lopulta… Continue Reading →
Pelon kehässä RIITTA VAISMAA (6.8.2017) Virolaisen Ilmar Taskan esikoisromaani Pobeda 1949 sijoittuu Tallinnaan ja aikaan, jolloin Viroa oltiin muuttamassa osaksi neuvostovaltiota ja -systeemiä. Virolaisia karkotettiin Siperiaan ja pakkotyöleireille. Koko ilmapiiriä hallitsee pelko. Se ei koske vain järjestelmän vastustajia ja virolaisia… Continue Reading →