Page 55 of 108
Tummanpuhuvaa proosarunoa RIIKKA SIMPURA (1.8.2017) Modernin kiinalaisen kirjallisuuden keskeisimpiin hahmoihin kuuluva Lu Xun (1881–1936) kirjoittaa proosarunoissaan synkeistä unista ja näyistä. Tero Tähtinen on suomentanut vuosien 1924–1926 välillä kirjoitetun Villiruohoa-proosarunokokoelman, joka on Lun kuuluisimpia teoksia. Aiemmin Lun tuotannosta on suomennettu ainakin… Continue Reading →
LAURA VÄÄNÄNEN (30.7.2017) Ei ole epäilystäkään, etteikö Nobelin kirjallisuuspalkinnolla huomioitu Alice Munro osaisi kirjoittaa. Vuonna 1982 ilmestynyt The Moons of Jupiter ilmestyy nyt suomennettuna, ja niin kriitikot kuin lukijat ovat ottaneet sen vastaan kiitellen. Huomasin kuitenkin teosta lukiessani miettiväni, onko… Continue Reading →
Oman itsensä varjo. LIISA RINNE (28.7.2017) Zadie Smithin romaanin Swing Time minäkertoja rakastaa musikaaleja. Romaanin kertoja asuu Pohjois-Lontoossa, haaveilee tanssijan urasta ja ystävystyy naapurissa asuvan Traceyn kanssa. Tanssiminen ja musikaalit yhdistävät tyttöjä. Molemmat haluavat isona tanssijoiksi. Harmi vaan että toisella… Continue Reading →
Kiintymystä ja kiintymyksen puutetta – RIITTA VAISMAA (7.7.2017) Jo bolivialaisen kirjailijan teoksen suomennos on merkittävää ja kiinnostavaa. Bolivian nykykirjallisuutta osuu harvoin luettavaksi. Rodrigo Hasbúnin Kiintymyksiä on lähtökohdiltaan kiintoisa. Väljästi tositapahtumiin pohjaava teos kertoo saksalaisen, toisen maailmansodan jälkeen Boliviaan jossain määrin… Continue Reading →
MIRVA KARKKINEN (18.6.2017) Amerikkalaista Ezra Poundia pidetään yhtenä modernin lyriikan keskeisimmistä hahmoista. Personae (1976) -runokokoelma sisältää Poundin tärkeimmät runot vuosilta 1908-1919. Runoissa tulee ilmi Poundin tapa leikitellä perinteisen roolirunon ja modernin lyriikan elementeillä. Pound esimerkiksi personoi runon puhujan aikalaisraameihin, mutta… Continue Reading →
Tarina kuin helminauha LIISA RINNE (14.6.2017) Brittien hallinnoima Cape Costin linnoitus 1700-luvun Afrikassa. Toisiaan tuntemattomat sisarpuolet, Esia ja Effia, päätyvät samaan linnakkeeseen. Toinen myydään orjaksi Yhdysvaltoihin toisen jäädessä kuvernöörin vaimoksi. Alkaa kahden sukuhaaran pitkä ja kivulias matka, läpi vuosisatojen kulkeva… Continue Reading →
Ruusuisia harhakuvitelmia PIRJO KANTOJÄRVI (7.6.2017) Donna Leonin Tuntematon ihailija (2017, Otava) on uusin suomennettu osa komisario Guido Brunettin tutkimuksia. Päähenkilönä on sopraano Flavia Petrelli, jonka Brunetti tuntee jo ennestään. Tällä kertaa oopperatähti on käymässä Venetsiassa La Fenicessa, jossa hänellä on… Continue Reading →
Haavoitettu lapsuus on julma taakka RIITTA VAISMAA (4.6.2017) Pieni elämä on rankka lukukokemus. Ei siksi, että sen lähes tuhatta sivua on välistä hankala pitää hyppysissään. Pieni elämä on lähes sietämättömän tunteikas, julma, fyysinen, epäoikeudenmukainen. Pienen elämän lukeminen on aika ajoin… Continue Reading →
MUTTA MITÄ ON AIKA? Marjatta Ripsaluoma (28.5.2017) Nuortenkirjan päähenkilöt ovat lapsia tai juuri lapsuudesta irtautuvia ihmisiä: Sigrún, Markus, Kristín ja Pétur. Heidän maailmansa hajoaa ”tilanteeseen”, joka on päällä koko ajan. Sigrúnin mielestä televisiossa näkyy vain taloustieteilijöitä, joista on tullut siamilaisia… Continue Reading →
LIISA RINNE – 15.5. 2017 Svetlana Aleksijevitšin teos Naisella ei ole sodan kasvoja on dokumentti maailmansotaan osallistuneista neuvostonaisista. Samalla se on kuvaus sodasta, josta virallinen historiankirjoitus on vaiennut. Aleksijevitšin sanoin kyse on ”tunteiden historiasta”. Äänistä, hajuista ja mauista, kaikista niistä… Continue Reading →