LIISA RINNE (13.4.2016) Erica Jongin romaani Elä ja uneksi on kummallinen sekoitus viihteellistä tarinankerrontaa ja seitsemänkymmentäluvun feminististä julistusta. Romaanin minäkertoja on kuusikymppinen näyttelijä Vanessa Wonderman. Iäkkäämpi aviomies ei kykene tyydyttämään Vanessan seksuaalisia tarpeita ja tämä hakeutuu zippless.comin, netissä toimivan seksipalvelun… Continue Reading →
Huumaava luonto RIITTA VAISMAA (4.4.2016) Tuntuu epätodennäköiseltä saada akateemisen, hienostuneen ja hillityn Stonerin jälkeen luettavakseen John Williamsin aikaisempi, alkujaan vuonna 1960, viisi vuotta ennen Stoneria, ilmestynyt lännenromaani Butcher´s Crossing. Tuskin olisin länkkäriin tarttunutkaan, jollei kirjoittaja olisi Williams ja Stonerin jättämä… Continue Reading →
HENRI NERG (1.4.2016) Pertti Niemisen (1929–2015) lopetettua 2000-luvun alussa ansiokkaan kääntäjän uransa Pertti Seppälä on astunut täyttämään hänen jättämäänsä tyhjiötä. Kiinan kuuluisimpiin klassisiin runoilijoihin lukeutuvan Wang Wein (701–761) runouden Seppälä on osannut taivuttaa hyvin suomeksi, mutta laadultaan se ei lukeudu… Continue Reading →
Eläimet ja se yksi eläin, ihminen MARJATTA RIPSALUOMA 22.3.2016 Asuin maatila-vankilassa 2-4-vuotiaana. Vankilan alueella oli navetoita, oletan että useampikin, talleja, sikaloita, kanaloita ja sen lisäksi kaikenlaisia härveleitä, joita hevoset vetivät perässään. En muista nähneeni traktoria, ehkä siellä ei sellaista ollut…. Continue Reading →
LIISA RINNE (15.3.2016) On helteinen kesäpäivä. Nuorimies vapautuu vankilasta. Sadie Jonesin esikoisromaanissa Kotiinpaluu eletään 1950-luvun herraskaisessa kyläyhteisössä, tunnin junamatkan päässä Lontoosta. Tarinan keskiöön nousee 19-vuotias Lewis Aldridge, jolle yhteisö kääntää selkänsä. Kyse ei ole pelkästään rikoksesta, jonka Lewis on tehnyt… Continue Reading →
NASTI RINGS 11.3.2016 Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogian päätösosa, Hyväksyntä, yhdistää mosaiikkimaisesti trilogian suuret tarinalinjat. Teos avautuu moniäänisenä ja -näkökulmaisena usean kertojan kautta kerrottuna päätösosan tuodessa yhteen Eteläraja-virastosta kadonneen Johtajan, Hallinnassa kerrontaa fokalisoineen Controlin, Haamulinnun, X-alueella majakanvartijana toimineen Saulin sekä Hävityksestä tutun… Continue Reading →
KRISTA HUUPPONEN (5.3.2016) Guillaume Apollinaire oli ensimmäisen maailmansodan aikainen runoilija, joka keksi termin surrealismi. Hänen pääteoksensa Alcools (1913) oli pitkäaikaisen työstämisen tulos, sillä Apollinaire hioi sitä toistakymmentä vuotta. Omistautumisesta huolimatta teos ja tekijä saivat kunniaa vasta Apollinairen kuoleman jälkeen. (Alcools… Continue Reading →
Eläinelegiasta RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (24.2.2016) Enkeleillä on voima ja valta Rilken klassisen runoelman alussa, nykyään kiinnostavampia ovat kuitenkin eläimet, joille tulee enemmän valtaa lopussa. Eläinten uskomaton valppaus kertoo Rilkelle, että ne ovat enemmän olemassa kuin me. Kaikin silmin katsoo luotu avoimeen…. Continue Reading →
Avoimia kysymyksiä vailla vastauksia RIITTA VAISMAA (17.2.2016) Odotin paljon Jonas Hassen Khemirin kolmannelta romaanilta. Odotus palkittiin. Kaikki se mitä en muista yllättää niin mielenkiintoisella rakenteellaan, monikulttuurisella henkilögalleriallaan kuin kerrontatavallaankin. Se on myös sisällöltään rikas ja ajankohtainen. Khemirin aiemmat suomennetut teokset,… Continue Reading →
LIISA RINNE (14.2.2016) Hyvän taistelu pahaa vastaan. Onko tappamisella oikeutta? Edes silloin kun se puetaan sotilaspukuun, valjastetaan suojelemaan tulevaisuutta? Kate Atkinsonin romaani Hävityksen jumala haastaa pohtimaan sotaa ja sen moraalista oikeutusta. Atkinson ei päästä lukijaansa helpolla. Hän heittää tämän Tedd… Continue Reading →
© 2026 — Powered by WordPress
Theme by Anders Noren — Up ↑