Page 58 of 108
Naurettava maailmanloppu RIITTA VAISMAA (22.10.2016) Erlend Loen Andreas Doppler voisi olla Norjan Mielensäpahoittaja. Miika Nousiaisen ajankohtaiseen elämään sarkastisesti suhtautuvat hauskuutuskirjat tulevat myös mieleen lukiessa Loen uusinta romaania Niin loppuu maailma – sellaisena kuin me sen tunnemme. Kaukana ei olla Arto… Continue Reading →
SURREALISTISIA RAKKAUSTARINOITA Marjatta Ripsaluoma (17.10.2016) Novellikokoelman nimi tuntuu tutulta, mutta se ei tarkoita ilman seksiä jääviä miehiä. Sen sijaan se tarkoittaa suhteellisen usein pariskuntia, joilla on muitakin seksisuhteita kuin avioliitto ja lisäksi niin päin monessa tarinassa, että nainen käy viihdyttämässä… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (2.10.2016) Romaanikirjailijana maailmankuulu Siri Hustvedt liikkuu esseissään kiinnostavalla tavalla unien, muistamisen, kuvittelun alueilla sekä kirjailijana että humanististen tieteiden tuntijana. Hän toimii mielellään eri oppialojen välillä, romaanimaisesti hän haluaa saattaa eri ainekset yhteen: ”Vaeltavana romaanikirjailijana ja esseistinä, jonka tausta… Continue Reading →
Tarinoita aikuisille MARJATTA RIPSALUOMA (28.9.2016) Cunningham kirjoittaa uusiksi joitakin vanhoja satuja ja tarinoita. Löysin kaikki paitsi yhtä satukirjasta joka meillä sattuu olemaan englanniksi. Englanninkielisessä kirjassa on sekä Grimmin veljesten keräämiä satuja että Aisopoksen (keräämiä? kertomia?) satuja. Cunningham kirjoittaa lyhyen johdatuksen,… Continue Reading →
Kasvaa näkyväksi. LIISA RINNE 23.9.2016 Emma Clinen esikoisromaanissa Tytöt Eviellä on tylsää. Vanhemmat ovat eronneet, on riitaa parhaan ystävän kanssa, edessä tulevaisuus sisäoppilaitoksessa. Sitten Evie kohtaa puistossa itseään pari vuotta vanhemman Suzannen. Alkaakin elämän kesä. Intensiivinen kertomus nuoruudesta ja siihen… Continue Reading →
Dokumentti ja dystopia ja utopia samoissa kansissa MARJATTA RIPSALUOMA (15.9.2016) Lukiessa on muistutettava itseään siitä, että kirja on romaani. Se kerrotaan jo etukannessa, jonka kuvana on pökertynyt mehiläinen. Olen nähnyt pökertyneitä mehiläisiä paljon. Perheelläni oli pari pesää mehiläisiä muutama kymmenen… Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ (5.9.2016) Tanskalainen Jens Andersen aloittaa pääsääntöisesti kronologisesti etenevän elämäkerran ASTRID LINDGREN Tämä päivä, yksi elämä kirjailijan nuoruudesta. Hän kertoo, kuinka Astrid kapinoi Vimmerbyssä leikkaamalla pitkät hiuksensa ja pukeutumalla miesten vaatteisiin. Aivan kuin luonnollisena jatkona pienellä paikkakunnalla kasvaneen teini-ikäisen… Continue Reading →
Haikeaa ja hienovaraista tajunnanvirtaa RIITTA VAISMAA (31.8.2016) Vaikka saakin olla tarkkana, että pysyy Peter Sandsrömin monipolvisen tajunnanvirran mukana, Laudaturin lukeminen tekee hyvää. Harvoin sattuu nykykirjallisuudessa kohdalle näin rauhallista ja samalla täyteläistä proosaa. Laudaturissa kertautuvat Sandströmin edellisen ja erinomaisen onnistuneen Valkean… Continue Reading →
HENRI NERG (28.8.2016) Kiinalainen luontorunous jos mikä on tarpeettoman eksotisoitua, idän viisaasta ja rauhallisesta filosofoinnista länsimaalaisten kirjallisuusperinteiden keskellä kasvaneiden lukijoiden mielissä romantisoituja mielikuvia herättävää. Pertti Nieminen (1929–2015) teki parhaansa murtaakseen näitä ennakkoluuloja esittelemällä kiinalaista luontorunoutta juuri sellaisena kuin se on,… Continue Reading →
ANNEMARI AHOSTE (24.8.2016) Järven neito – romaani päättää viisi romaania käsittävän, lukuisia palkintoja keränneen Noituri – saagan, johon viimeistään tässä vaiheessa kaikkien aikuisfantasian ystävien kannattaisi tutustua. Aikuisfantasiaksi tämän teoksen tekee väkivalta ja seksi, mutta myös monimuotoinen kerronta, jonka avulla seurataan… Continue Reading →