Page 59 of 108
HENRI NERG (20.2.2016) Amerikkalaisen E. E. Cummingsin (1894–1962) runoutta ei ole aiemmin julkaistu suomeksi kokonaisena valikoimana, ainoastaan muutamia runoja antologioissa. Yhden englanninkielisen kirjallisuuden johtavimman modernistin kokeelliset, perinteistä oikeinkirjoitusta ja asettelua aikanaan voimakkaasti uhmanneet runot taipuvat luontevasti suomen kielelle Leevi Lehdon… Continue Reading →
LIISA RINNE (11.8.2016) Kazuo Ishiguron romaani Haudattu jättiläinen sijoittuu muinaiselle Britteinsaarelle. Kuningas Arthurin aika on hiipumassa ja jälkeen on jäänyt hauras rauha sekä vanha ritari sir Gawain. Maan ylle levittäytyy naaraslohikäärme Queringin hönkäilemä sumu ja sen myötä ”unohduksen kirous”. On… Continue Reading →
Lupaus moniäänisestä Venäjästä RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (4.8.2016) Dostojevski (1821 – 1881) osallistui kiihkeästi oman aikansa kulttuurikeskusteluun Venäjällä mm. oman Vremja -lehtensä (1861-62) kautta. Tiina Kartanon valikoima ja kääntämä kokoelma tarjoaa antoisaa luettavaa Dostojevskista ja vision Venäjästä. Yhtä kiinnostavaa kuin se, mitä… Continue Reading →
Paikka, jossa kohdataan menneisyyden tekstejä PIRJO KANTOJÄRVI (24.7.2016) Kirjailijan ei ole mahdollista kontrolloida täysin kaikkea sitä, mitä voi seurata, kun julkaisee omaelämäkerrallisuuteen pohjautuvan teoksen. Kirja liittyy hänen lisäkseen kaikkiin niihin henkilöihin, jotka ovat jollakin tavoin läsnä sen sivuilla. Yhteisestä menneisyydestä… Continue Reading →
Kotiinpaluu, minne? MARJATTA RIPSALUOMA (15.7.2016) Kirja kertoo monenlaisesta vieraantumisesta. Tottahan termi on sosiologiaa jo 1940-50-luvulta lähtien, joten kyllä vieraantumista voi kuvata. Siitä on olemassa niin paljon variaatioita kuin ylipäänsä voi inhimillisessä elämässä olla pysähtymisen ja liikkeellelähdön suhteen. Ihmistenvälisyys on ongelmallista niin… Continue Reading →
Surumielinen rakkaus RIITTA VAISMAA (8.7.2016) Sara Stridsbergin romaani Niin raskas on rakkaus on kerrassaan upea: herkkä, kaunis, valloittava, puistattava, vakuuttava, hauras, samaan aikaan maanläheinen ja kaikesta irrallaan. Tällaisia lukukokemuksia ei satu edes joka vuodelle. Romaanin suomenkielinen nimi askarruttaa. Beckomsberga. Ode… Continue Reading →
HENRI NERG (3.7.2016) Fernando Pessoan (1888–1935) – portugalinkielisen maailman kenties tunnetuimman runoilijan Luís de Camõesin jälkeen – kirjallinen tuotanto on omalaatuista jopa runoilijoiden mittapuulla. Hänen runotuotantonsa jakautuu eri nimillä, heteronyymeillä, kirjoitettuihin runoihin, jotka ovat sekä kielelliseltä että temaattiselta tyyliltään hyvinkin… Continue Reading →
MARIA LAPPI (28.6.2016) Tämäkin menee ohi on lyhyehkö mutta intensiivinen espanjalaisromaani nelikymppisestä naisesta, joka työstää äitinsä kuolemaa. Päähenkilö Blancan äiti on menehtynyt sairauteen ja kirjan tapahtumat alkavat hautajaispäivästä. Hautajaisten jälkeen Blanca matkustaa perheen kesähuvilalle Cadaquésiin toipumaan menetyksestään. Hänen lisäkseen merelliseen… Continue Reading →
Ihmisen muuttuva mieli RIITTA VAISMAA (21.6.2016) Ihmismielen tarkkanäköinen ja eläytyvä kuvaaja Colm Tóibín on kirjoittanut sävykkään ja oivaltavan tutkielman leskeydestä. Nora Webster kertoo naisen ja hänen perheensä elämästä etelä-irlantilaisessa pikkukaupungissa 1960-luvun lopulla aviomiehen ja isän varhaisen kuoleman jälkeen. Tóibín on… Continue Reading →
MIRKA KORHOLA (13.6.2016) Ihmeiden tie on John Irvingin (s.1942) uusin teos, jossa toistuvat Irvingin aikaisemmistakin teoksista tutut, mutta eivät suinkaan kuluneet elementit, kuten transvestiitit, prostituoidut, aids-kuolemat, äidin ja pojan monimutkainen suhde sekä tragikoomiset sattumukset. Ainoastaan painijoita ja karhuja ei tästä… Continue Reading →