Page 73 of 106
Mirka Korhola OLI KERRAN KELLO NOLLA Ali Smith muovaa hilpeää kielen leikkiä asioista, jotka muulla tavoin käsiteltynä voisivat herättää lukijassa puutumista ja epätoivoa. Englantilainen Smith (s.1962) on julkaissut useita romaaneja, lyhytproosaa ja näytelmiä. Kirjailija kuvaa ympäröivää yhteiskuntaa ja maailmaa huumorilla… Continue Reading →
Ankeaa sarkasmia RIITTA VAISMAA Judith Schalansky: Kirahvin kaula. Kehitysromaani. (Der Hals des Giraffe). Suom. Ilona Nykyri. Tammi 2013. 231 s. Kirahvin kaula sijoittuu taantuvalle pikkupaikkakunnalle entisen Itä-Saksan alueelle, pääosin lyseoon ja siellä työskentelevän Inge Lohmarkin ajatuksiin. Kaikkinainen ankeus vallitsee niin… Continue Reading →
ANNA-LEENA TOIVANEN Taiye Selasin (s. 1979) esikoisromaani on ollut valtavan hypetyksen kohteena ilmestyessään tänä vuonna. Kun kirjailijaa on mentoroinut Toni Morrison ja tämän tekstiä ylistänyt Salman Rushdie, odotukset uudesta postkoloniaalisen kirjallisuuden it-tytöstä nousevat korkealle. Suomennoksen liepeissä lainataan kirjailija Teju Colea,… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Hans Magnus Enzensbertgerin balladit edistyksen historiasta ovat hyvää runoutta ja kriittistä historiaa. Moderni aika, aina renessanssista alkaen, on samaa kuin tieteen edistyksen aika, evoluution hyppy. Balladien surumielisyys on teoksessa mukana, jopa teknisissä laitteiden kuvauksissa se on mukana, edistyksen… Continue Reading →
Kessuttelevat kotirouvat RIITTA VAISMAA – 16.11.2017 Aion tehdä sinut onnelliseksi on hupaisa nostalgiamatka 1960-luvulle. Norjalaisen Anne B. Radgen tunnetuksi tehneen Berliininpoppelit-trilogian rinnalla uusin suomennos on kepeä, pakinamainen välityö. Romaani on täynnään 60-luvun tuotesijoittelua, johon huumori suurelta osin nojaa. En voi… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Thomas Bernhardin viimeistä, vuonna 1985 ilmestynyttä romaania on sanottu ironiseksi omakuvaksi. Romaanissa on vain yksi henkilö, joka istuu Wienin Taidehistoriallisessa museossa Tintoretton Valkopartaisen miehen äärellä. Vanha mies, 82 vuotias Reger pitää tapanaan käydä museossa saman taulun äärellä joka… Continue Reading →
Markku Nivalainen: AKROPOLIILTA YERALTI CAMIIN (8.7.2013) Suomalaisia kulttuuriesseistejä on perinteisesti yhdistänyt kaksi asiaa: Oswald Spengler ja kiinnostus Bysanttiin. Spengler ihaili kreikkalaisia ja maalaili synkkiä kuvia länsimaisen kulttuurin vääjäämättömästä tuhosta. Bysantti taasen tarjoaa läntistä rationalismia vastaan asettuvan elämyksellisen toisen, johon klassismin… Continue Reading →
Kielinero vaihtaa vapaalle JONI NIKKOLA James Joyce oli yksi tärkeimmistä modernin proosan kehitykseen vaikuttaneista kirjailijoista. Hän oli kielen monimerkityksisyyden mestari, joka osasi monta vierasta kieltä. Kielentajunsa turvin Joyce punoi kirjansa täyteen viittauksia eri kieliin ja kulttuureihin. Monia kielen rekistereitä tavoittanut… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA Totuuden kuvitelma vai kuvitelman totuus Jennifer Eganin Sydäntornia lukiessa on hyvä unohtaa tavanomaiset käsitykset genrestä, samoin yleiset kerrontalajien tyypittelyt. Eganin tehosekoittimessa ne jauhaantuvat toisiinsa ja sinkoutuvat taas omille teilleen, vaikkei Sydäntornissa powerpoint-esityksiä Eganin maailmanmaineen pohjustaneen ja aiemmin suomennetun… Continue Reading →
Riitta Vaismaa TUNTEET TAKAAPÄIN Tämän kesän lukuelämys taisi osua käsiin jo hyvissä ajoin ennen juhannusta. Vain todella erinomainen teos ylittäisi Colm Tóibínin novellikokoelman Äitejä ja poikia. Tóibín ei ole kirjoittanut novelleja alkuaan kokoelmaksi, vaan useat novellit ovat ilmestyneet alun perin… Continue Reading →