Page 75 of 108
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Thomas Bernhardin viimeistä, vuonna 1985 ilmestynyttä romaania on sanottu ironiseksi omakuvaksi. Romaanissa on vain yksi henkilö, joka istuu Wienin Taidehistoriallisessa museossa Tintoretton Valkopartaisen miehen äärellä. Vanha mies, 82 vuotias Reger pitää tapanaan käydä museossa saman taulun äärellä joka… Continue Reading →
Markku Nivalainen: AKROPOLIILTA YERALTI CAMIIN (8.7.2013) Suomalaisia kulttuuriesseistejä on perinteisesti yhdistänyt kaksi asiaa: Oswald Spengler ja kiinnostus Bysanttiin. Spengler ihaili kreikkalaisia ja maalaili synkkiä kuvia länsimaisen kulttuurin vääjäämättömästä tuhosta. Bysantti taasen tarjoaa läntistä rationalismia vastaan asettuvan elämyksellisen toisen, johon klassismin… Continue Reading →
Kielinero vaihtaa vapaalle JONI NIKKOLA James Joyce oli yksi tärkeimmistä modernin proosan kehitykseen vaikuttaneista kirjailijoista. Hän oli kielen monimerkityksisyyden mestari, joka osasi monta vierasta kieltä. Kielentajunsa turvin Joyce punoi kirjansa täyteen viittauksia eri kieliin ja kulttuureihin. Monia kielen rekistereitä tavoittanut… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA Totuuden kuvitelma vai kuvitelman totuus Jennifer Eganin Sydäntornia lukiessa on hyvä unohtaa tavanomaiset käsitykset genrestä, samoin yleiset kerrontalajien tyypittelyt. Eganin tehosekoittimessa ne jauhaantuvat toisiinsa ja sinkoutuvat taas omille teilleen, vaikkei Sydäntornissa powerpoint-esityksiä Eganin maailmanmaineen pohjustaneen ja aiemmin suomennetun… Continue Reading →
Riitta Vaismaa TUNTEET TAKAAPÄIN Tämän kesän lukuelämys taisi osua käsiin jo hyvissä ajoin ennen juhannusta. Vain todella erinomainen teos ylittäisi Colm Tóibínin novellikokoelman Äitejä ja poikia. Tóibín ei ole kirjoittanut novelleja alkuaan kokoelmaksi, vaan useat novellit ovat ilmestyneet alun perin… Continue Reading →
Robina Hoodinen syttyy ja sytyttää – RIITTA VAISMAA ”Hän hakkasi Lasselta ilmat pihalle. Istui selän päällä hajareisin ja karjui ”SAATANAN SIKA”. Kädet huitoivat kuin pienet propellit ja takoivat kaljua päälakea niin että niskaläskit menivät makkaroille. Viha purkautui puuskina ja letit… Continue Reading →
Kädet lyömistä varten RIITTA VAISMAA Nyrkki heilahtaa tiheään Davide Enian esikoisromaanissa Maan päällä. Mustia silmäkulmia, ruhjoutuneita leukaperiä ja poskelle lyötyjä neniä syntyy niin poikien tappeluissa kuin nyrkkeilykehissä. Kun romaanissa kuvataan myös sotaa ja Sisilian mafiaa, väkivalta on vahvasti läsnä koko… Continue Reading →
Kaiken on mentävä MAARIA PÄÄJÄRVI Do not listen to a word I say just listen to what I can keep silent – ”This is yesterday”, Holy Bible, 1994 (san. Richey Edwards) Kuten kuolleet ja kadonneet, hänetkin on nähty useita kertoja…. Continue Reading →
Sanojen aallossa PIRJO KANTOJÄRVI Mikael Niemen teoksessa vesi virtaa ja ihmiset taistelevat eloonjäämisestä. Pajalasta kotoisin olevan Mikael Niemen uusin romaani Veden viemää tulvahtaa kirjan sivuilta ja vie lukijan mukanaan Pohjois-Ruotsin maisemiin. Teoksessa seurataan erityisesti kuuden eri henkilön selviytymisyrityksiä, kun joki… Continue Reading →
Tarinoiden totuus: toivoa on RIITTA VAISMAA ”Olipa kerran”; Tummanhopeainen meri alkaa viehättävästi ja kiehtovasti kuin satu. Romaanin juoni rakentuu paljolti vanhojen tarinoiden elementeistä. Muutama lukukin alkaa samoin. Susan Fletcherin romaanien tapahtumapaikat ovat kirjailijan kotiseudulla Skotlannissa. Nyt paikka on pieni, eristynyt… Continue Reading →