Page 77 of 108
Tarina tarinasta. LIISA RINNE Voiko sanoilla muuttaa maailmaa? Entä pystyykö taiteella horjuttamaan maailmanpoliittista valtatasapainoa? Näitä kysymyksiä pureskelee Ian McEwanin uusin romaani. Makeannälkä on agenttitarina. Se on nuoren tytön kasvutarina ja ennen muuta se on rakkaustarina. Eletään aikaa, joka luo pohjaa… Continue Reading →
Markku Nivalainen: ZOMBIE-ESTETIIKAN LYHYT OPPIMÄÄRÄ (16.2.2013) Ajatus taiteen lopusta on yksi modernistisen taiteen keskeisistä etiologisista myyteistä. Erityisesti avantgarde-liikkeet ovat kerta toisensa jälkeen pyrkineet oikeuttamaan itsensä vetoamalla olemassa olevan taiteen merkityksettömyyteen, kuolemaan. Tällaisiin diagnooseihin sisältyy mielenkiintoinen ambivalenssi: ne ovat aina joko… Continue Reading →
MARJO VALLITTU ”Lukekaamme yksi Minuuttinovelli sillä aikaa kun keitämme löysiä munia tai odotamme vastausta puhelimeen (mikäli numero tyyttää varattua). Huono vointi tai rasittuneet hermot eivät ole esteenä. Voimme lukea niitä istuen tai seisten, tuulessa ja sateessa tai täpötäydessä ruuhkabussissa. Suurin… Continue Reading →
Marjatta Ripsaluoma AIKA OUTOA Kirja vaikuttaa ensi syömällä oudolta sekametelikeitokselta, jossa on hurjia opiskelu-juhlia ja niin kuin aina, nuoret löytävät seksin, viinan ja huumeet ja kaikki niiden variaatiot aivan uutena juttuna. Sellaista ei maailmassa ole ennen ollut. Kaikki antakoot tämän… Continue Reading →
Markku Nivalainen LÄNSIMAIDEN VIULU Kathryn Koromilas: Palimpsest (Arcadia 2010) Tarina on tuttu: trauman kokenut henkilö palaa paikkaan, josta on syystä tai toisesta vieraantunut, ja oppii sattumusten kautta jotain elämästä, maailmankaikkeudesta – ja kaikesta. Klassisessa kehitysromaanissa yksilön suhde häntä ympäröivään todellisuuteen… Continue Reading →
Porkkanansa ansainnut jumala RIIKKA LAUTTAMUS Sarah Winmanin esikoisteos Kani nimeltä Jumala (engl.2011) on kummallinen romaani. Ihmeelliset ja järkyttävät tapahtumat seuraavat lakkaamatta toisiaan, välillä niinkin suurella vyöryllä, että lukija lähes hengästyy. Tarinasta löytyy sekä pedofiili että puhuva lemmikkikaniini, depressiota, homoseksuaalisuutta, lottovoitto,… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI . Shakespearen Pericles käsittelee insesti-teemaa allegorisesti, ja tavalla joka ei nykyään tulisi mieleenkään. Tyrannimainen kuningas, joka alistaa kansan syyllistyy eräänlaiseen insestiin, ja näytelmän lopussa nuori kuningas oppii hallitsemaan oikein sekä kansaa että itseään. Tämän allegorian voi ymmärtää, kun… Continue Reading →
Ihmiskunnan iltarusko JONI NIKKOLA Veren ääriin – eli lännen punainen ilta on neljäs Cormac McCarthyn romaani, joka on käännetty suomeksi. Suomentajana on Kaijamari Sivill, joka käänsi myös kirjailijan viimeisimmän romaanin Tie. Tähän asti suomennetut McCarthyn romaanit ovat olleet 90-lukua uudempia,… Continue Reading →
RIIKKA LAUTTAMUS Siegfried Lenzin teoksessa Hetken hiljaisuus (saks. 2008) rakkaus on lämmin, kantava aalto. Se vie mukanaan 18-vuotiaan koulupoika Christianin, joka rakastuu palavasti nuoreen englanninopettajaansa Stellaan. Heidän rakkautensa kukoistaa yhden kesän, kunnes syksyn tullen traaginen veneilyonnettomuus erottaa heidät toisistaan. Teos… Continue Reading →
Keskusteluja kuolleen kirjailijan kanssa RIITTA VAISMAA On mahdollista, ellei vallan todennäköistä, että jokainen José Saramagon (1922-2010) uusimman suomennoksen, Rikardo Reisin viimeisen vuoden, lukija lukee eri kirjan. Siitä tuskin on haittaa; onhan kyse teoksesta, jossa ei ole varmaa edes se, onko… Continue Reading →