Page 86 of 108

Henkilökohtainen on globaalia (Hustvedt)

Siri Hustvedtin romaani Kesä ilman miehiä ilmestyi keväällä. Uusien,  globaalien romaanien tapaan julkistaminen tapahtui samanaikaisesti kymmenillä kielillä.  The Summer Without Men,  Sommeren Utan men, Der Sommer ohne Menner jne. Romaani on kymmenen myydyimmän listalla monessa maassa. Romaaninsa edistämiseksi Hustvedt oli… Continue Reading →

Yhtyminen luontoon (Tokarzchuk)

RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (23.6.2011) Tarinan mukaan juhannuksena ihminen voi yhtyä luontoon, siis todella yhtyä kasvikuntaan. Todistus tästä löytyy Olga Tokarzchukin romaanista Alku ja muut ajat. Tosin Tähkä on nainen joka ei koskaan erottautunutkaan luonnosta: “Tähkän mökin eteen kasvoi väinönputki. Tähkä seurasi… Continue Reading →

Danilo Kiš: Puutarha, tuhkaa

Risto Niemi-Pynttäri ISÄ – EUROOPPALAISEN  HENGEN KATASTROFI. Danilo Kiš on keskieurooppalaisen kirjallisuuden suuria 60-luvun kirjailijoita. Kišin suomennettua romaanitrilogiaa voi pitää isä -kuvauksen klassikkona. Tämän romaanisarjan päähenkilönä on Eduard Sam (Danilon isä oli nimeltään Eduard Kiš) , tuntematon suurmies, kutsumuksestaan varma… Continue Reading →

Arundhati Roy ja metsämaolaiset

 Kuljettuaan kolme viikkoa maolaisten sissien joukoissa Intian sademetsissä kirjailija ja aktivisti Arundhati Roy olisi halunnut jatkaa.  Intiassa nämä metsämaolaistet ovat liittoutuneet monien heimojen kanssa ja kävät avointa aseellista taistelua heidän metsiensä puolesta. Vihollisena ovat suuryritykset ja heitä peesaava valtiovalta. Raportti… Continue Reading →

Gustav Meyrink: Golem

Laura Leiwo:   GOLEM – HENKIIN HERÄNNYT  ELOTON Gustav Meyrinkin Golem (1915) lupailee suomennoksen takakannen mukaan perinteistä kauhuromantiikkaa, mutta todellisuus on lähempänä modernia rikosromaania. Veren seisauttamisen sijaan keskitytään verenperinnön ongelmiin, ja tekojen taustalta löytyy yleensä koston motiivi, eivät selittämättömät ja satunnaiset… Continue Reading →

Cunningham ja Woolfin lause

Michael Cunningham kertoo The  Guardianissa kuinka Virginia Woolfin Mrs Dallowayn lauseet opettivat hänelle 15-vuotiaana mitä on lukea. ”Saatoin havaita, jopa ilman opastusta ja melko laiskana lapsena, Woolfin lauseiden tiheyden ja symmetrian ja lihaksikkuuden. Ajattelin, vau, hän tekee kielelle jotain samaa… Continue Reading →

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta

RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Keski-ikäisen miehen tunteet vanhaa äitiään kohtaan kiteytyvät Petterssonin romaanissa muutamiin erittäin vaikuttaviin kohtauksin. Tuo kiintymys äitiin on niin voimakasta, että sitä voisi sanoa pahaksi riippuvuudeksi. Halu saada äiti olemaan vain itseä varten, halu olla vain kahdestaan äidin kanssa… Continue Reading →

Erpenbeck: Kodin ikävä

PALANEN IKUISUUTTA  – RIITTA VAISMAA (30.5.2011) Jenny Erpenbeckin (s. 1967) kolmas ja toinen suomennettu romaani Kodin ikävä valottaa kiinnostavasti ja kiehtovasti Euroopan ja erityisesti Saksan lähihistoriaa kuvaamalla itäiseen Saksaan kuuluvan brandenburgilaisen talon ja sen asukkaiden vaiheita. Erepenbeckin esikoisromaani Vanhan lapsen… Continue Reading →

Erpenbeckin kieli

Uusi katsauspalsta seuraa kritiikkejä Suomen ulkopuolelta. Die Tagezeitungin kriitikko Katharina Granzin pitää Jenny Erpenbeckin Kodin ikävä –teosta ”ihmeellisenä lukukokemuksena”, jota on vaikea kääntää kielensä vuoksi: Romaanissa “ei ole kyse vain Saksan historiasta viimeisen sadan vuoden ajalta, ja sitä että tämän… Continue Reading →

Sofokles: Antigone

Jani Vanhala ANTIGONE JUMALTEN KEINUSSA -Tragedian uudelleentulkinta Antigonen hahmon ontologisen rakentumisen näkökulmasta Klassisten mestariteosten tavoin Sofokleen Antigone tarjoa tulkitsijalleen lähtökohtia enemmän kuin mihin tulkitsijalla on mahdollisuutta tai kykyä tarttua. Tällaista kokemusta tai kohteen ominaisuutta kutsutaan tutkimuksessa usein ylitsevuotavuuden tai ylenpalttisuuden… Continue Reading →

« Older posts Newer posts »

© 2026 — Powered by WordPress

Theme by Anders NorenUp ↑