Michael Cunningham kertoo The  Guardianissa kuinka Virginia Woolfin Mrs Dallowayn lauseet opettivat hänelle 15-vuotiaana mitä on lukea.

”Saatoin havaita, jopa ilman opastusta ja melko laiskana lapsena, Woolfin lauseiden tiheyden ja symmetrian ja lihaksikkuuden. Ajattelin, vau, hän tekee kielelle jotain samaa mitä Jimi Henrix tekee kitaralla. Ymmärsin sen tarkoittavan että hän liikkui kaaoksen ja järjestyksen rajalla, hän teki rifflejä,  ja aina kun lause näytti ajautuvan käsittämättömäksi, hän toi sen takaisin ja liitti sen melodiaan.

Ainoa kokemukseni lauseista ennen tätä olivat rajoittuneet pelkkiin väitelauseisiin. Woolfin lauseet olivat paljastuslauseita. Tuntui siltä, että Woolfin muutkin kirjat saattoivat sisältää samanlaisia ihmeitä. Ja kuten tulin huomaamaan, jotkut niistä sisälsivätkin.”

Michael Cunninghamin Tunnit on tunnettu kirja Woolfin Mrs Dallowayn lukemisesta. Teoksessa kertojina ovat Woolf, Clarissa Dalloway sekä Cunninhamin äidiksi paljastunut nainen.