Tag Riitta Vaismaa
Nukkemorsiamen synkän menneisyyden pitkät varjot RIITTA VAISMAA 28.4.2018 Olen lukenut hämmentävän romaanin. Ruotsalaisissa lehdissä toisten mielestä Anne Swärdin kolmas romaani Vera on loistava teos, jota ei missään nimessä saa ohittaa August-palkintoa jaettaessa. Toiset sanovat Veran olevan epäuskottava melodraama. Yllätyksekseni voin… Continue Reading →
Lempeän viisas katse lähimmäisiin – RIITTA VAISMAA (17.3.2018) Ljudmila Uliskajan monipuolisuutta ei voi kuin ihailla. Mahtavan ja monella tapaa laajan dokumenttiromaanin Daniel Steinin (ilm. venäjäksi 2006, suomeksi 2016) jälkeen tulee heti perään sympaattinen harppaus perivenäläisiin lähimmäisiin, kertomuskokoelma Meidän tsaarimme väkeä (venäjäksi… Continue Reading →
Petturien ja petettyjen kirja – RIITTA VAISMAA (5.2.2018) Kariotin Juudas oli ensimmäinen kristitty, ei petturi lainkaan siinä merkityksessä kuin evankeliumit opettavat. Jeesus sen sijaan syntyi ja kuoli juutalaisena. Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksia selvitellään Amos Ozin uusimmassa, jo vuonna 2014… Continue Reading →
Sairauden ja meren eristämiä – RIITTA VAISMAA (15.1.2018) Nauvon saaristossa olevan syrjäisen Seilin saaren maine on synkkä. Sairaalasaarena se toimi 350 vuotta. Alkuaan siellä oli lebrasairaala ja mielisairaala. Kun saarelle tultiin, sieltä ei lähdetty kuin hautausmaalle. Viimeinen lebrapotilas kuoli 1785,… Continue Reading →
Mihin ihmisellä on oikeus? – RIITTA VAISMAA (29.11.2017) Robert Walter on sekä raivostuttavan itsekeskeinen että paikoin sympaattinen polkupyöräilevä ja raakaa lihaa syövä Amsterdamin pormestari. Hän on lähes aina töissä, mutta eivät työt tunnu miestä juuri rasittavan. Turhia ja tyhjänpäisiä kokouksia… Continue Reading →
Sukutilan tuuletus – RIITTA VAISMAA (16.11.2017) Trondheimin maaseudulla Pohjois-Norjassa Neshovin sukutila on ollut hylättynä kolme ja puoli vuotta. Vuonon rannalla tuuli on riepottanut tilaa ja kantanut mukanaan suolaista vettä. Kun tila taas alkaa elää, ikävissä oloissa perintöriitojen jälkeen matkoihinsa häipynyt… Continue Reading →
Pelon kehässä RIITTA VAISMAA (6.8.2017) Virolaisen Ilmar Taskan esikoisromaani Pobeda 1949 sijoittuu Tallinnaan ja aikaan, jolloin Viroa oltiin muuttamassa osaksi neuvostovaltiota ja -systeemiä. Virolaisia karkotettiin Siperiaan ja pakkotyöleireille. Koko ilmapiiriä hallitsee pelko. Se ei koske vain järjestelmän vastustajia ja virolaisia… Continue Reading →
Kiintymystä ja kiintymyksen puutetta – RIITTA VAISMAA (7.7.2017) Jo bolivialaisen kirjailijan teoksen suomennos on merkittävää ja kiinnostavaa. Bolivian nykykirjallisuutta osuu harvoin luettavaksi. Rodrigo Hasbúnin Kiintymyksiä on lähtökohdiltaan kiintoisa. Väljästi tositapahtumiin pohjaava teos kertoo saksalaisen, toisen maailmansodan jälkeen Boliviaan jossain määrin… Continue Reading →
Haavoitettu lapsuus on julma taakka RIITTA VAISMAA (4.6.2017) Pieni elämä on rankka lukukokemus. Ei siksi, että sen lähes tuhatta sivua on välistä hankala pitää hyppysissään. Pieni elämä on lähes sietämättömän tunteikas, julma, fyysinen, epäoikeudenmukainen. Pienen elämän lukeminen on aika ajoin… Continue Reading →
Mustanpuhuva ironinen satu RIITTA VAISMAA (10.4.2017) Teatterimuseon esittelyn mukaan Shakespearen Hamlet-näytelmä on niin yleisinhimillinen, moniulotteinen ja tulkinnoille avoin teksti, että jokainen aikakausi voi tehdä siitä oman tulkintansa. Eri aikoina siitä löydetään eri motiiveilla ja eri tavoin toimivia sankareita ja konnia…. Continue Reading →