Tag Riitta Vaismaa
Kolehtina kivääri – RIITTA VAISMAA (4.11.2018) Meksiko Cityssä asuva yhdysvaltalais-meksikolainen Jennifer Clement ei tartu helppoihin aiheisiin. Varastettujen rukousten vuori (2013) kertoi rankan tarinan meksikolaisesta kylästä, jossa tytöt pyritään pitämään mahdollisimman pitkään poikien näköisinä, jotta heitä ei varastettaisi huumeliigojen hyväksi käytettäviksi…. Continue Reading →
Käsillä kulkien pakoon – RIITTA VAISMAA (8.10.2018) Israelilaisen David Grossmanin vasta suomennettu, Booker-palkittu rujo, raju ja rankka romaani Hevonen meni baariin ei imaise mukaansa ensi riveiltä tai sivuilta. Imaisu tapahtuu vasta lähellä teoksen puoliväliä, ja sitten onkin menoa. Alkupuolella täytyy… Continue Reading →
Kirves silkkipaperissa – RIITTA VAISMAA 4.9.2018 Alkusyksyn teoksessaan Äiti marraskuu Peter Sandström kirjoittaa omalaatuisen riemastuttavasti aiemmista teoksistaan tutusta päähenkilöstä Peter Sandströmistä sekä tämän läheisistä. Nämäkin ovat jo entuudestaan tuttuja, vaikka uutuudessa Sandström kutsuukin vaimoa eri nimellä kuin parin vuoden takaisessa… Continue Reading →
Valintana yksinäisyys – RIITTA VAISMAA (8.7.2018) Nuori nainen muuttaa tuhat kilometriä pohjoiseen, Ruotsin Norrlannin sisämaahan lähelle napapiiriä. Hän oppii kaamoksen pimeyden sekä kevään ja kesän kirkkauden, ainaisen valon. Yllättäen naisen on helpompi kestää kaamos kuin aika ilman pimeyttä. Olen itse… Continue Reading →
Sieluani en myy – RIITTA VAISMAA (28.5.2018) Sara Stridsberg hämmästyttää jo romaaninsa nimellä. Unelmien tiedekunta on raju, rankka, räävitön ja oudolla tavalla herkkä, haavoittunut. Stridsbergin romaani voitti Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon vuonna 2007. Vasta tänä vuonna hurja teos on saatu suomeksi. Unelmien… Continue Reading →
Nukkemorsiamen synkän menneisyyden pitkät varjot RIITTA VAISMAA 28.4.2018 Olen lukenut hämmentävän romaanin. Ruotsalaisissa lehdissä toisten mielestä Anne Swärdin kolmas romaani Vera on loistava teos, jota ei missään nimessä saa ohittaa August-palkintoa jaettaessa. Toiset sanovat Veran olevan epäuskottava melodraama. Yllätyksekseni voin… Continue Reading →
Lempeän viisas katse lähimmäisiin – RIITTA VAISMAA (17.3.2018) Ljudmila Uliskajan monipuolisuutta ei voi kuin ihailla. Mahtavan ja monella tapaa laajan dokumenttiromaanin Daniel Steinin (ilm. venäjäksi 2006, suomeksi 2016) jälkeen tulee heti perään sympaattinen harppaus perivenäläisiin lähimmäisiin, kertomuskokoelma Meidän tsaarimme väkeä (venäjäksi… Continue Reading →
Petturien ja petettyjen kirja – RIITTA VAISMAA (5.2.2018) Kariotin Juudas oli ensimmäinen kristitty, ei petturi lainkaan siinä merkityksessä kuin evankeliumit opettavat. Jeesus sen sijaan syntyi ja kuoli juutalaisena. Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksia selvitellään Amos Ozin uusimmassa, jo vuonna 2014… Continue Reading →
Sairauden ja meren eristämiä – RIITTA VAISMAA (15.1.2018) Nauvon saaristossa olevan syrjäisen Seilin saaren maine on synkkä. Sairaalasaarena se toimi 350 vuotta. Alkuaan siellä oli lebrasairaala ja mielisairaala. Kun saarelle tultiin, sieltä ei lähdetty kuin hautausmaalle. Viimeinen lebrapotilas kuoli 1785,… Continue Reading →
Mihin ihmisellä on oikeus? – RIITTA VAISMAA (29.11.2017) Robert Walter on sekä raivostuttavan itsekeskeinen että paikoin sympaattinen polkupyöräilevä ja raakaa lihaa syövä Amsterdamin pormestari. Hän on lähes aina töissä, mutta eivät työt tunnu miestä juuri rasittavan. Turhia ja tyhjänpäisiä kokouksia… Continue Reading →