Tag Riitta Vaismaa
Jerusalemin Oblomov ja Jevgeni Onegin RIITTA VAISMAA Amos Ozin edellinen suomennettu teos Älä kysy yöltä (suom. 2010) on vähäeleisyydessään tiivis ja toteava. Uusin suomennos Fima on polveilevassa runsaudessaan toisessa ääripäässä. Kun erämaahan perustettuun kaupunkiin sijoittuva Älä kysy yöltä kuvaa Israelia… Continue Reading →
Laatua Norjasta RIITTA VAISMAA Muiden pohjoismaiden kirjallisuuden lukemisessa on oma viehätyksensä. Kuvattavat elämän olosuhteet muistuttavat kotoisia mutta ovat kuitenkin kiinnostavasti erilaisia. Norjasta on viime aikoina suomennettu ilahduttavasti laatukirjallisuutta. Asetan näistä Gaute Heivollin romaanin Etten palaisi tuhkaksi komeasti ykköseksi. Per Pettersonin… Continue Reading →
Vain liian kallis fileerausveitsi ei sovi kuvaan RIITTA VAISMAA ”Hän ei olisi ikinä tehnyt itsemurhaa.” ”Minun sisareni surmattiin.” Jenkkeihin muuttanut, tasaisen varmaa ja tylsää elämää elävä isosisko Beatrice, Bee, ei suostu uskomaan elämänmyönteisen pikkusiskonsa Tessin tehneen itsemurhaa, vaikka syitä on… Continue Reading →
Hilpeät ja surumieliset muistelmat RIITTA VAISMAA ”Kirjoittaminen on yleensä tehnyt minut onnelliseksi, sanon. Nyt olen kaivannut takaisin nuoruuteni ja miehuuteni hilpeyteen. Melkein kaiken minkä olen kirjoittanut, olen kirjoittanut hilpeyden vallassa. Joutunut koko ajan tukahduttamaan sitä. Jotta se ei näkyisi. Miksi?… Continue Reading →
Vihata ja rakastaa, paeta ja etsiä RIITTA VAISMAA Jos romaanista Isän aika etsii Lukas Moodyssonin elokuvien piirteitä, voi varautua pettymykseen. Romaanissa ei ole Fucking Åmålin liikuttavaa herttaisuutta, elokuvan Kimpassa leppoisaa nostalgiaa, Lilja 4-everin rankkaa tarinaa tai Mammutin sanomaa. Isän aika… Continue Reading →
Hämmentävä kehityskertomus RIITTA VAISMAA Pois rumat sanat, rujot kohtaukset ja postmodernit palapelit. Colm Tóibínin (s. 1955) romaanissa Brooklyn (alkuteos 2009) soljuu vähäeleinen ja silti herkkävireinen perusproosa jos ei vanhanaikaisena niin ainakin epämuodikkaana. Kaijamari Sivillin suomennos on erinomaisen linjakas ja onnistunut…. Continue Reading →
PALANEN IKUISUUTTA – RIITTA VAISMAA (30.5.2011) Jenny Erpenbeckin (s. 1967) kolmas ja toinen suomennettu romaani Kodin ikävä valottaa kiinnostavasti ja kiehtovasti Euroopan ja erityisesti Saksan lähihistoriaa kuvaamalla itäiseen Saksaan kuuluvan brandenburgilaisen talon ja sen asukkaiden vaiheita. Erepenbeckin esikoisromaani Vanhan lapsen… Continue Reading →
Riitta Vaismaa ARVOITUSTEN KIRJA Kiitetyn ja palkitun itäberliiniläisen Jenny Erpenbeckin (s. 1967) esikoisteos, pienoisromaani Vanhan lapsen tarina, pakenee tulkintoja ja vaatii niitä. Se herättää kysymyksiä, mutta vastaukset on jokaisen itse pääteltävä. Tulkintamahdollisuuksia on yhtä monta kuin lukijoitakin. Teoksen voi lukea… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA: Silkkaa pilkkaa Viimeiseksi jääneessä romaanissaan Elefantin matka vanha nobelisti José Saramago (1922-2010) irrottelee, ilakoi ja revittelee. Vaikka tapahtumat kuvaavat vapaasti fabuloiden 1500-luvun tosipohjaista elefantin kuljetusta Lissabonista Wieniin, pinnalla ja pinnan alla ovat Saramagon tutut teemat vallankäytön ja ihmisten… Continue Reading →
Riitta Vaismaa: KADONNUTTA ETSIMÄSSÄ Andreï Makinen uusimman romaanin kehyskertomuksessa elämässään ja kirjoittamisessaan turhautunut Neuvostoliitosta Ranskaan emigroitunut kirjailija Ivan Šutov tuo useamman kerran esiin Tšehovin ohjeen, että kertomuksesta on hyvä ottaa pois alku ja loppu. Tuntemattoman miehen elämässä Makinen omintakeista kertojanlaatua… Continue Reading →