Tag Riitta Vaismaa
Ankeaa sarkasmia RIITTA VAISMAA Judith Schalansky: Kirahvin kaula. Kehitysromaani. (Der Hals des Giraffe). Suom. Ilona Nykyri. Tammi 2013. 231 s. Kirahvin kaula sijoittuu taantuvalle pikkupaikkakunnalle entisen Itä-Saksan alueelle, pääosin lyseoon ja siellä työskentelevän Inge Lohmarkin ajatuksiin. Kaikkinainen ankeus vallitsee niin… Continue Reading →
Kessuttelevat kotirouvat RIITTA VAISMAA – 16.11.2017 Aion tehdä sinut onnelliseksi on hupaisa nostalgiamatka 1960-luvulle. Norjalaisen Anne B. Radgen tunnetuksi tehneen Berliininpoppelit-trilogian rinnalla uusin suomennos on kepeä, pakinamainen välityö. Romaani on täynnään 60-luvun tuotesijoittelua, johon huumori suurelta osin nojaa. En voi… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA Totuuden kuvitelma vai kuvitelman totuus Jennifer Eganin Sydäntornia lukiessa on hyvä unohtaa tavanomaiset käsitykset genrestä, samoin yleiset kerrontalajien tyypittelyt. Eganin tehosekoittimessa ne jauhaantuvat toisiinsa ja sinkoutuvat taas omille teilleen, vaikkei Sydäntornissa powerpoint-esityksiä Eganin maailmanmaineen pohjustaneen ja aiemmin suomennetun… Continue Reading →
Riitta Vaismaa TUNTEET TAKAAPÄIN Tämän kesän lukuelämys taisi osua käsiin jo hyvissä ajoin ennen juhannusta. Vain todella erinomainen teos ylittäisi Colm Tóibínin novellikokoelman Äitejä ja poikia. Tóibín ei ole kirjoittanut novelleja alkuaan kokoelmaksi, vaan useat novellit ovat ilmestyneet alun perin… Continue Reading →
Robina Hoodinen syttyy ja sytyttää – RIITTA VAISMAA ”Hän hakkasi Lasselta ilmat pihalle. Istui selän päällä hajareisin ja karjui ”SAATANAN SIKA”. Kädet huitoivat kuin pienet propellit ja takoivat kaljua päälakea niin että niskaläskit menivät makkaroille. Viha purkautui puuskina ja letit… Continue Reading →
Kädet lyömistä varten RIITTA VAISMAA Nyrkki heilahtaa tiheään Davide Enian esikoisromaanissa Maan päällä. Mustia silmäkulmia, ruhjoutuneita leukaperiä ja poskelle lyötyjä neniä syntyy niin poikien tappeluissa kuin nyrkkeilykehissä. Kun romaanissa kuvataan myös sotaa ja Sisilian mafiaa, väkivalta on vahvasti läsnä koko… Continue Reading →
Tarinoiden totuus: toivoa on RIITTA VAISMAA ”Olipa kerran”; Tummanhopeainen meri alkaa viehättävästi ja kiehtovasti kuin satu. Romaanin juoni rakentuu paljolti vanhojen tarinoiden elementeistä. Muutama lukukin alkaa samoin. Susan Fletcherin romaanien tapahtumapaikat ovat kirjailijan kotiseudulla Skotlannissa. Nyt paikka on pieni, eristynyt… Continue Reading →
Keskusteluja kuolleen kirjailijan kanssa RIITTA VAISMAA On mahdollista, ellei vallan todennäköistä, että jokainen José Saramagon (1922-2010) uusimman suomennoksen, Rikardo Reisin viimeisen vuoden, lukija lukee eri kirjan. Siitä tuskin on haittaa; onhan kyse teoksesta, jossa ei ole varmaa edes se, onko… Continue Reading →
Rakkaus ja raha RIITTA VAISMAA Irlantilaisen Anne Enrightin toinen romaani Unohdettu valssi on kolmiodraama, joka kuvaa samalla Irlannin talouden hulluja vuosia ja 2007 alkanutta rajua lamaa. Valssiin kutsu on pitkä ja mutkikas. Romaanin ensimmäisen osan joka suuntaan sohivasta kaaoksesta kannattaa… Continue Reading →
Ennakkoluulojen oppikirja RIITTA VAISMAA Appelsiininkuorten katu alkaa kuin viihdyttävä lukuromaani eri kulttuureista ja niiden kohtaamisesta. Mukaan kudotaan myös politiikkaa, joskin kaikkea lähestytään uskonnon kautta. Päähenkilön, Hayat-pojan, uskonnon opiskelun kuvauksessa on rikkiviisauden makua. Kun tapahtumat etenevät, lukeminen tuntuu paikoin lähes vastenmieliseltä…. Continue Reading →