Tag Riitta Vaismaa
RIITTA VAISMAA – Pitääkö tytöille käydä näin? Linn Ullmanin Tyttö, 1983 rakentuu runsaalle toistolle. Onko kyse tyylikeinosta vai lähes pakkomielteestä? Ehkä molemmista. Romaanin 55-vuotias minäkertoja pyrkii selvittämään, mitä tapahtui noin 40 vuotta aiemmin 16-vuotiaalle tytölle Pariisissa vuonna 1983. Hän yrittää… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Yleisinhimillinen yksinäisyys Onnistui ”surkeaa paremmin”, toteaa äiti ensimmäisestä päivästä parikymppisen oikeustieteitä opiskelevan tyttärensä luona Tukholmassa. Tärkeää asiaansa äiti ei vielä saanut kerrotuksi, mutta suurempaa katastrofia ei ainakaan heti sattunut. Äiti Agneta asuu Jällivaarassa. Etäisyys ainoaan tyttäreen Tildaan… Continue Reading →
Paratiisissa oli viikunapuu – RIITTA VAISMAA ”Olipa kerran kaukana Välimerellä sijaitseva ikimuistoinen saari, niin kaunis ja sininen, että monet matkaajat, pyhiinvaeltajat, ristiretkeilijät ja kauppiaat rakastuivat siihen eivätkä olisi halunneet lähteä sieltä ikinä pois, ja oli niitäkin, jotka yrittivät hinata sen… Continue Reading →
Kuolema korjaa lähes kaikki – RIITTA VAISMAA Orhan Pamukin Ruttoyöt on ajankohtaisempi kuin kirjailija saattoi arvata kirjoittaessaan romaania vuosina 2016-2020. Tuli maailmanlaajuinen pandemia, ei sentään rutto. Nousi esiin osmannivallan perillisen Turkin hallinnon hitaus, byrokraattisuus, korruptio ja jopa mielivaltaisuus. Ruttoöiden keskiössä… Continue Reading →
Käänteinen dystopia – RIITTA VAISMAA Voiko myötätunto johtaa pahaan? Vai tekeekö sen myötätunnon mittaaminen? Voiko myötätunnon mitata vain reaktioista, joita videot aiheuttavat koehenkilöiden aivoissa? Voiko jo lapsen myötätunnon mitata? Pitäisikö myötätunto mitata kerran vuodessa, katsastaa ihmisen aivot kuin auton moottorin?… Continue Reading →
Äidin kaipuu, äitiyden kaipuu – RIITTA VAISMAA Jo pari vuotta sitten suomennettu Brit Bennettin, yhdysvaltalaisen kirjallisuuden tähden ja uudeksi Toni Morrisoniksi kutsutun, toinen teos Mikä meidät erottaa osoitti kirjailijan erinomaiseksi tarinankertojaksi ja ihmissielun tarkkanäköiseksi kuvaajaksi. Nyt suomeksi ilmestynyt Bennettin esikoisteos… Continue Reading →
Yllätysten älykäs kavalkadi – RIITTA VAISMAA Aluksi vaikuttaa kuin Tessa Hadleyn Vapaa rakkaus olisi viehättävän vetävästi kirjoitettu kuvaus ylemmän keskiluokan elämästä 1960-luvun Lontoon esikaupungissa. Jo sitäkin olisi mukava lukea, niin jouhevasti Hadleyn kynä tekstiä kuljettaa. On perusperhe, juuri sellainen, joita… Continue Reading →
Päättymisen keveys – RIITTA VAISMAA Yksityiskohdat on ruotsalaisen Ia Genbergin neljäs teos, kolmas romaani ja ensimmäinen suomennetttu. Yksityiskohtien romaanimuotoa on haastettu. Teoksen neljä jaksoa voi hyvin lukea temaattisen kokonaisuuden muodostavana novelli- tai esseekokoelmana. August-palkinnon se kuitenkin voitti Ruotsin viime vuoden… Continue Reading →
Kevyttä ja painavaa – RIITTA VAISMAA Elina Warstan kansikuva saa ajattelemaan, että kanadalaisen Miriam Toewsin toinen suomennettu romaani Pidä puolesi, Swiv olisi lastenkirja. Vaikka päähenkilö ja minäkertoja on yhdeksänvuotias reipas, tomera ja nokkela tyttö, ensin mieleen tulleen luokittelun saa unohtaa…. Continue Reading →
Dystopia ja satu- RIITTA VAISMAA Celeste Ngin kolmas suomennettu romaani Kadonneet sydämemme on moninainen teos. Se on pelottavan ajankohtainen dystopia siitä, mihin Amerikka ensin -politiikka voisi pahimmillaan johtaa. Toisaalta se on kuin satu. Romaani on myös ylistys runoudelle ja kirjastonhoitajille,… Continue Reading →