Tag Riitta Vaismaa
RIITTA VAISMAA – Häpeän pelko vai oma lapsi Vigdis Hjorthin pienoisromaanin Toisto nimi tulee perustelluksi monin tavoin. Kirjailija on käsitellyt kahdessa aiemmassa romaanissaan Perintötekijät (2019) ja Onko äiti kuollut (2021) samaa tai samantyyppistä teemaa kuin Toistossa. Kaikissa kolmessa polttopisteenä on… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Huumoria Saamenmaan sydänmailta On kiinnostavaa, että saamelaisilta kirjailijoilta on viime vuosina ilmestynyt esikoisteoksia etenkin ruotsiksi. Tuorein on Tina Harneskin oman suvun historiasta, tarinoista ja vaietuistakin asioista ammentava Lumeenkylväjät. Harneskin tapaan Jokkmokista lähtöisin on Ella-Maria Nutti, jonka Pohjoisessa… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Kaksi ystävää Yhdysvaltalaisen Sigrid Nunezin seitsemäs ja ensimmäinen suomennettu romaani Paras ystävä sai ilmestyessään 2018 National Book Award for Fiction -palkinnon. Tartuin kirjaan innoissani, kun sitä markkinoidaan kertomuksena ihmisen ja koiran taianomaisesta yhteydestä. On teos tätäkin, hyvin… Continue Reading →
Ei luontaista eikä luonnollista – RIITTA VAISMAA Päähenkilö Lily on Golnaz Hashemzadeh Bonden romaanin alussa leikaussalissa keisarinleikkauksessa. Lopussa hän on pienen poikansa kanssa kylpyhuoneessa ja itkee hysteerisesti. Anoppi ottaa nuoren miniänsä syliinsä ja lohduttaa. Uskaltaisiko jo lapsena hylätty luottaa johonkuhun?… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Veriside vai rakkaus Ruotsalaisen Sofia Lundbergin uusin suomennettu romaani Viimeinen taideteos aivan tihkuu tunteita. Kyse on ennen kaikkea lapsista ja äideistä, joista ei verisiteistä huolimatta ole äideiksi. Tunteellisin on hän, joka olisi mielellään vaikka kaikkien lapsien äiti,… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Suomentajan juhlaa Ruotsalaisen Anneli Jordahlin idea on mainio. Seitsemän veljeksen pastissi Karhunkaatajan tyttäret kertoo tarinan seitsemästä sisaruksesta nykyajassa. Meno on villiä ja raivokastakin. Aleksis Kivi kirjoitti veljekset hölmöilyssäänkin sympaattisiksi ja hyväntahtoisiksi. Samaa ei voi sanoa Jordahlin sisaruksista,… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Merten syvyyksiin ja maan alle Norjalaisen Aslak Noren Meren hautausmaa on samaan aikaan perhesaaga ja -draama, historiallinen romaani ja rikoskertomus sekä poliittinen trilleri. Siinä kerrotaan äveriään laivanvarustajasuvun vaiheista aina 1940-luvun alkupuolelta nykypäivään. Teos alkaa vanhan ja elämänsä… Continue Reading →
Sinnikkäästi omaan elämään – RIITTA VAISMAA Viola Ardonen uusimman suomennoksen Nimeni on Oliva Denaro suurin ansio on sama kuin hänen edellisen teoksensa Lasten junan (Aula 2022). Ardone kertoo koskettavasti ja kiinnostavasti Sisilian lähihistoriasta asioita, joita tuskin kovin moni tuntee. Lasten… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Pitääkö tytöille käydä näin? Linn Ullmanin Tyttö, 1983 rakentuu runsaalle toistolle. Onko kyse tyylikeinosta vai lähes pakkomielteestä? Ehkä molemmista. Romaanin 55-vuotias minäkertoja pyrkii selvittämään, mitä tapahtui noin 40 vuotta aiemmin 16-vuotiaalle tytölle Pariisissa vuonna 1983. Hän yrittää… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Yleisinhimillinen yksinäisyys Onnistui ”surkeaa paremmin”, toteaa äiti ensimmäisestä päivästä parikymppisen oikeustieteitä opiskelevan tyttärensä luona Tukholmassa. Tärkeää asiaansa äiti ei vielä saanut kerrotuksi, mutta suurempaa katastrofia ei ainakaan heti sattunut. Äiti Agneta asuu Jällivaarassa. Etäisyys ainoaan tyttäreen Tildaan… Continue Reading →