Tag Riitta Vaismaa
Kerron kaiken, mistä et saa tietää – RIITTA VAISMAA (13.5.2021) Pari vuotta sitten ilmestyi suomeksi käännettyinä kaksi Vietnamin venepakolaisen Kim Thúyn romaania. Vi ja Ru ovat jotakin aivan muuta kuin Vietnamista paenneen Ocean Vuongin (s. 1988) Lyhyt maallinen loistomme. Thúyn… Continue Reading →
Valloittava sukutarina – RIITTA VAISMAA (15.4.2021) Roskaväkeä on kiehtova, monipolvinen ja monta sukupolvea kattava sukutarina, joka perustuu kirjailija Monika Helferin oman suvun vaiheisiin. Helfer uskaltaa irrottaa kertomuksensa realiteeteista; monin paikoin Roskaväkeä lähenee maagista realismia. Se liioittelee ja irrottelee surutta, ja… Continue Reading →
Menneisyyden jälkeen – RIITTA VAISMAA (29.3.2021) Sveitsiläis-saksalaisen Benedict Wellsin neljäs mutta vasta ensimmäinen suomennettu romaani Yksinäisyyden jälkeen on sisällöltään runsas ja monisäikeinen ja tunnelmaltaan melankolisen rauhallinen. Se on kiehtovan keveästi kirjoitettu ja soljuvasti etenevä, vaikka teemat ja tapahtumat ovat paljolti… Continue Reading →
Marian arvoitus – RIITTA VAISMAA (28.2.2021) Ruotsalaisen Karin Smirnoffin (s. 1964) esikoisromaani Lähdin veljen luo ampaisi heti ilmestyttyään 2018 suurmenestykseen. Nyt hurja teos on luettavissa Outi Mennan erinomaisena suomennoksena. Hurja on kirjailijan vauhtikin. Ruotsissa on ilmestynyt jo kokonainen trilogia. Vi… Continue Reading →
Suunnittelematta paras – RIITTA VAISMAA (10.2.2021) Danielle, piinkova liikejuristi, on juuri kihlautunut täysin sopivan pankkiiripoikaystävänsä kanssa, kun hän näkee todentuntuisen unen tai kuvitelman, jossa hänen elämässään tapahtuu viiden vuoden kuluttua jotakin aivan muuta, kuin mitä uraohjuksen pitkän tähtäyksen suunnitelmiin kuuluu…. Continue Reading →
Ohikulkumatkalla – RIITTA VAISMAA (18.1.2021) Jhumpa Lahiri on vaihtanut kirjoittamisensa kielen englannista italiaksi; samalla on muuttunut myös ilmaisu, tapa kirjoittaa. Lahiri on tullut tunnetuksi runsaasta, länsimaihin kotiutuneiden intialaistaustaisten ihmisten elämän ja historian kuvauksesta. Missä milloinkin on Lontoossa 1967 syntyneen ja… Continue Reading →
Raskaista aiheista keveällä kynällä – RIITTA VAISMAA (31.12.2020) Me olemme susia on kiinnostava, hieno ja samalla hämmentävä. Se koostuu kolmen eri aikatason tarinasta ja naiskohtalosta. Ajallisesti myöhäisintä, 1700-luvulle sijoittuvaa osaa noituudesta syytetystä Sarahista yhdistää kahteen muuhun pohjoisen Skotlannin seutu sekä… Continue Reading →
Kiihkeä sukusaaga – RIITTA VAISMAA (4.12.2020) ks. myös Liisamarin Seppälän sitaatteja painottava arvio Ruotsissa asuvan ja ruotsiksi kirjoittavan Nina Wähän Perintöä lukiessa pitää välillä muistuttaa itselleen, että on lukemassa käännösromaania. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Suomen puolen Tornionlaksoon, Tornion kaupungin liepeiden maaseudulle,… Continue Reading →
Mitä Nina halusi tietää? – RIITTA VAISMAA (10.11.2020) David Grossman on kirjoittanut tavoilleen uskollisena hurjan romaanin, tällä kertaa hurjista hurjimman. Sukukronikassa liikutaan viime vuosisadan alkupuolen Jugoslaviasta tämän vuosituhannen kibbutsille. Koko teos kerrotaan aivan vereslihalla isoäidistä tyttärentyttäreen. Teemoja ovat ylisukupolvinen pettämisen… Continue Reading →
Rakkaus ilman toivoa – RIITTA VAISMAA (28.10.2020) Hannele Mikaela Taivassalon seitsemäs suomennettu teos osoittaa jälleen kirjailijan monipuolisuuden. Hän on kirjoittanut romaaneita kauhusta dekkariin ja mm. lastenkirjan. Lopussa minun pitäisi kuolla on kirjailijan itsensä määrittelemänä rajaproosaa. Koko teoksessa Taivassalo käyttää taiten… Continue Reading →