Category essee
Susan Abulhawa: Jeninin aamut. Suom. englanninkielisestä teoksesta The Scar of David (2006) Pauliina Klemola (2010) Like, 351 s. Marjatta Ripsaluoma – 29.11.2011 Kun olin aivan pieni, kuulin vanhempieni ja hänen ikätovereidensa puhuvan usein siitä että rakkaus voittaa kaiken. Siinä ei… Continue Reading →
JOONAS PARTANEN: Isältä pojalle? Kaksiääninen, sisäisesti dialoginen sana Cormac McCarthyn Tiessä Tie on yhdysvaltalaisen Cormac McCarthyn kymmenes romaani. Vuonna 2006 julkaistulle romaanille myönnettiin Pulitzer-palkinto vuonna 2007. Tie on postapokalyptinen tarina, jossa maailma on peittynyt tuhkaan selittämättä jäävän katastrofin jälkeen. Luonto… Continue Reading →
PENJAMI LEHTO: Rappiolla oleva synkkä ja vanha maalaiskartano, jota köyhtyneen aatelissuvun viimeiset jälkeläiset isännöivät, on romantiikan aikakauden goottilaisen kirjallisuuden peruskuvastoa: Talo oli tietysti pienempi kuin muistin – ei suinkaan sellainen valtava herraskartano kuin muistoissani – mutta siihen olin osannut varautua…. Continue Reading →
Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset (2011) ESSI VARIS Ei liene enää salaisuus, että ennen niin kaikkitietävä ja -sietävä uskonto on parin viime vuosisadan aikana joutunut huonoon huutoon. Tuonpuoleinen elämä näyttää jakaneen postmodernit länsimaalaiset kahteen leiriin, eikä kumpikaan niistä näytä muistavan, mitä… Continue Reading →
PENJAMI LEHTO Klassikkokirjailijoiden vähäpätöisempien teosten kohtalona on yleensä jäädä kirjaston hyllyyn pölyttymään, kun vierestä viedään esimerkiksi Rikos ja rangaistus tai Idiootti tai Karamazovin veljekset. Silti ”100 klassikkoa” tai ”500 romaania, jotka jokaisen tulee lukea”-listausten ulottumattomiin jäävät teokset saattavat olla yllättävän… Continue Reading →
Jani Vanhala ANTIGONE JUMALTEN KEINUSSA -Tragedian uudelleentulkinta Antigonen hahmon ontologisen rakentumisen näkökulmasta Klassisten mestariteosten tavoin Sofokleen Antigone tarjoa tulkitsijalleen lähtökohtia enemmän kuin mihin tulkitsijalla on mahdollisuutta tai kykyä tarttua. Tällaista kokemusta tai kohteen ominaisuutta kutsutaan tutkimuksessa usein ylitsevuotavuuden tai ylenpalttisuuden… Continue Reading →
Marjatta Ripsaluoma PIENET HARMAAT SOLUT JA SAIRAUDET Siri Hustvedtin kirjoista on nyt suomennettu kirja Vapiseva nainen. Se ei ole fiktiota. Se on omaelämänkerrallinen. Se on myös sairaskertomus. Ennen kaikkea se on sukellus hermoston, psykiatrian/psykoanalyysin ja kaikenkaltaisen somaattisuuden välimaastoon. Se on… Continue Reading →
Risto Niemi-Pynttäri. Hyväntekeväisyys jouluna – ja ennen kaikkea rampojen, orpojen ja köyhien auttaminen- sai sentimentaalisen sävyn Dickensin Joululaulun (1843) ja Andersenin Tulitikkutytön (n. 1860)myötä. Kiitollinen katse kyyneleitä pyyhkivän orpolapsen silmissä oli palkinto, jota roposten lahjoittajat alkoivat jopa vaatia. Vain muutama… Continue Reading →
Penjami Lehto essee: CONRAD JA MERI Avatessani kirjalähetystä, jonka sisällöksi arvelen Joseph Conradin romaania Varjolinja (suom. Heikki Salojärvi, 2010, Basam Books), mielessäni ei ole painotuore, lukematon kirjayksilö. Hetken aikaa kuvittelen olevani Carlos María Domínguezin romaanin Paperitalo kertoja. Kun hän avaa… Continue Reading →
Marjatta Ripsaluoman essee: Claudio Magris: YmmärrätteHän (ai-ai 2007) ja Mikrokosmoksia (WSOY 2002) Robert Graves: The Greek Myths I (ja II), 1955-60 Aino Räty-Hämäläinen: Arvoituksellinen muusa. Inspiraation lähteillä (Kirjapaja 2010) Eeva-Liisa Manner: Orfiset laulut (Tammi 1960) Claudio Magris on kiinnostanut minua… Continue Reading →