Category klassikko
PEKKA J. PAUSSU – Pariisin nuoruudenlähteellä ”Tulee olla aina päihdyksissä”, julisti jo Charles Baudelaire proosarunokokoelmassaan Pariisin ikävä (1869), kirjallisen modernismin ottaessa ensiaskeleitaan. Tähän huutoon vastasi myös Guillaume Apollinaire (1880-1918) kokoelmallaan Alcools (1913). Ranskalaisen runouden merkkiteos ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa täydellisenä… Continue Reading →
EVA SUNDGREN Satyricon on polveileva satiirinen seikkailukertomus, joka lienee kirjoitettu keisari Neron hallituskaudella hieman yli 2000 vuotta sitten. Käsitys kirjoittajasta perustuu useisiin lähteisiin, muiden muassa Tacitukseen. Teoksesta on säilynyt arviolta 10 %, ja siitäkin osa on fragmentaarista ja ehkä alkuperäisestä… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Vuonna 524 kuolemaan tuomittu Boethius istuu tyrmässä, kun Rouva Filosofia ilmestyy – pahoittelee hänen mielentilaansa mutta ei kohtaloaan. Ei, vaikka Boethius on syytön. Niinpä ilmestyksen Rouva päättää antaa Boethiukselle kunnon kuurin totuutta ja filosofiaa. Filosofian lohdutus on tämä… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (24.10.2021) Inger Christesenin runoelma Alfabet (1981) on jo klassikko. Se on ylistys olemassaoleville atomipommin uhkan alla. Se on luettelomainen kiitollisuuden osoitus sille, että on kasveja ja eläimiä, on kemiaa, mineraaleja, on elämää ja kuolemaa, on muistoja ja kieltä…. Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ (19.10.2020) Pariisilainen Madame de Sévigné (1626 – 1696) oli aatelisperheeseen syntynyt hyvän koulutuksen saanut nainen, joka meni 18-vuotiaana naimisiin, sai kaksi lasta ja jäi nuorena leskeksi. Hänen taloudellinen tilanteensa salli itsenäisen yläluokkaisen naisen elämän, eikä markiisitar mennyt enää… Continue Reading →
Klassikot itävät rikkaassa maaperässä – SAARA LAAKSO (12.10.2020) ”Naisella on oltava rahaa ja oma huone jos hän aikoo kirjoittaa”. Niinhän se on. Virginia Woolfin Oma huone –teoksen legendaarinen väite on melkein liian helppo allekirjoittaa. Arvaan, että vuonna 2020 kirjoittavista suomalaisnaisista… Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ (17.8.2020) Englantilaisen George Eliotin (oik. Mary Ann Evans 1819 – 1880) klassikko Daniel Deronda (1876) on psykologinen romaani. Siinä keskitytään henkilöiden ja heidän välistensä suhteiden ja tapahtumien kuvaamiseen. Seuraavassa joitain huomioitani tästä merkittävästä teoksesta. Toivon voivani houkutella nykylukijan… Continue Reading →
ESSEE – Päivi Savolainen (9.6.2020) LEIJONANPUNAINEN RUUMIS, LASISET SIIVET Ne kierähtävät pienestä pussista keveästi, ukkospilven siniset siemenet, joiden seassa muutama pähkinänruskea. Muistan äidin 1980-luvulla Kreetalta tuoman, kirjan väliin litistetyn unikon kukinnon, jota säilytin pitkään. Musta kauneuspilkku punaisella helmalla, joka… Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ (10.1.2020) Tanskalainen kirjailija Peter Høeg (s. 1957) tuli kansainvälisesti tunnetuksi kolmannella teoksellaan Lumen taju (Frøken Smillas fornemmelse for sne, 1992.) joka ilmestyi samana vuonna suomeksi. Bille August on ohjannut 1997 romaanin pohjalta elokuvan, jonka suosio ei kuitenkaan ole… Continue Reading →
Hutiloiden Arendtista – MARKKU NIVALAINEN (25.10.2019) Hannah Arendt (1906–1975) eli vaiherikkaan elämän ja kehitteli korkealentoisia teorioita ilmiöistä, jotka paitsi vaikuttivat hänen elämäänsä myös määrittivät olennaisilta osin 1900-lukua, ja joiden vaikutus on edelleen havaittavissa eurooppalaisessa kulttuurissa ja politiikassa. Arendt käsitteli teoksissaan… Continue Reading →