Page 28 of 106
Vieterilintu – VESA LAHTI (8.2.2022) ”Lähistön puista kuului lintujen säännönmukaista griiii-ääntä, aivan kuin ne virittäisivät vieteriä. Kutsuimme otuksia vieterilinnuiksi. Nimen keksi Kumiko. Oikeaa nimeä emme tienneet, emme edes sitä, miltä ne näyttivät. Mutta joka tapauksessa vieterilinnut saapuivat joka päivä asuinalueemme… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI – 3.2.2022 ”Laskeutuminen maan pinnalle” on keskeinen kielikuva filosofi Bruno Latourin pamfletissa. Olemme ilmastinmuutoksen keskellä, vertauskuvallisesti siis ilmassa ja etsimässä laskeutumispaikkaa. Samalla tämä on Latourille myös modernin elämäntavan kuva: jatkuvaa nousua, irtautumista, edistystä. Latour esittää syytöksen: talouseliitti, globaalitalouden… Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ Tove Ditlevsenin (1917 – 1976) omaelämäkerrallinen teos Nuoruus (Ungdom suom. Katriina Huttunen 2021) sijoittuu 1930-luvun Tanskaan. Romaani jatkaa siitä, mihin Kööpenhamina-trilogian ensimmäinen osa Lapsuus loppuu. Toven vanhemmat eivät halua tai pysty maksamaan tyttärensä koulunkäyntiä lukiossa, joten juuri ripille… Continue Reading →
LIISA RINNE (22.1.2022) Kathrine Kilalean romaanin Ok, herra Field on tutkielma minuuden pirstaloitumisesta ja ihmisenä olemisen tuskallisuudesta. Romaanin minäkertoja herra Field on junaonnettomuudessa työkykynsä menettänyt konserttipianisti. Hän muuttaa vaimonsa Mimin kanssa Kapkaupunkiin onnettomuudesta saaduilla korvausrahoilla. Talo on kopio Le Corbusier’n… Continue Reading →
Mustikoita ja leopardi – RIITTA VAISMAA (16.1.2022) Suomen ensimmäisen vietnamilaistaustaisen, tosin Ruotsissa asuvan, kirjailijan Quynh Tranin esikoisromaani yllättää monin tavoin. Varjo ja viileys yllättää lyyrisenä, pelkistettynä ja selittelemattömänä taideteoksena. Ilmaisun niukkuus korostaa näitä piirteitä. Teos ei kerro paljonkaan kirjailijan tai… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA (11.1.2022) Romaani alkaa: ”Saramago kirjoitti romaanin viimeisen lauseen.” Ja päättyy näin: ”José kirjoitti romaanin ensimmäisen lauseen.” Välissä oleviin sivuihin lienee osallisena portugalilainen, mm. Saramago-palkinnon vuonna 2001 saanut kirjailija José Luís Peixoto. Aivan varma ei voi olla mistään, kun… Continue Reading →
Suvun perintö – PIRJO KANTOJÄRVI (24.12.2021) Jan Guilloun Suuri vuosisata – sarja on edennyt vihdoin 1990-luvulle. Tarinan loppu (Like 2021) tuo Lauritzenin suvun jäsenet vielä kerran saman pöydän äärelle. Heidän on tehtävä yhdessä päätöksiä, joilla on vaikutusta jokaisen heistä tulevaisuuteen…. Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (19.12.2021) Tarkoituksenani oli lukaista nopeasti Anne Carsonin Lyhyet luennot, mutta en onnistunut, ja syytä siihen aavistellaankin teoksen johdannossa. Lukijan asetuksissani oli ollut ns. automaattinen tekstinkäsittely päällä: lukeva automaatti minussa toimi kuin Aristoteles. Se ketjutti lauseet yhteen syy- ja… Continue Reading →
Sota ja rakkaus- RIITTA VAISMAA (15.12.2021) Kanadalaistuneelta vietnamilaiselta Kim Thúylta on suomennettu kolmas mielenkiintoinen ja hyvin omaperäinen pienoisromaani. Jo edelliset Ru (2019) ja Vi (2019) perehdyttivät Vietnamin historiaan. Em keskittyy Vietnamin sotaan tai sotiin, kun taas Ru ja Vi ilmeisen… Continue Reading →
Kirjallisia miniatyyreja – VESA LAHTI (10.12.2021) Runoilija ja suomentaja Aki Salmela, joka on kääntänyt muun muassa Charles Simicia ja John Ashberya, on tarttunut rohkeasti Lydia Davisin tuotantoon. Teos Kafka valmistaa päivällistä 2021 sisältää valittuja tekstejä Davisin kirjoista: Break it Down… Continue Reading →