Page 76 of 106
Marjatta Ripsaluoma KLASSISTA MENOA Norjaksi kirjan nimi on Det Dyrebare, eli kallis, tärkeä. Kirjan luettuani rupesin miettimään mikä kirjassa voisi olla aarre, ja mieleen tuli vain vanhan virren ”aarteemme kallis”, joka jatkuu jotenkin niin että ”vuotemme virtana vierivi pois”. Oikeastaan… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Metafiktion klassikoksi nouseeen Péter Esterházyn, vuonna 1996 suomennettu romaani on julkaistu uudestaan. Kerronnan kannalta kannattaakin kiinnittää huomio enemmän kreivitär Hahn-Hahnin katseeseen kuin Tonavan rannoille. Romaanin alaotsikko ”kreivitär Hahn-Hahnin katse” viittaa tämän kreivittären eri suuntiin katsoviin silmiin. Hänen silmänsä… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Pitkän virkkeen mestarien joukkoon kuuluvan Javier Mariasin kirjoittamistavan kerrotaan olevan sellainen, että hän laatii vanhalla kirjoituskoneella liuskan ja raapustaa sitten lähes loputtoman määrän lisäyksiä rivien väleihin ja marginaaleihin. Tällaisen kerronnan lähtökohtana on taito, joka on täysin kadonnut toteavasta… Continue Reading →
Kaikista suurin on rakkaus LIISA RINNE Mutta millainen rakkaus? Vinksahtanut. Ahne. Itsekäs. Joka ajaa vimmaisesti henkilöitä eteenpäin Joyce Carol Oatesin romaanissa Sisareni, rakkaani. Ja lopulta se ajaa teoista julmimpaan, Bliss Rampiken, pienen luistelijalupauksen murhaan. Oates piirtää jälleen kerran rujon siivun… Continue Reading →
MIRKA KORHOLA John Irvingin esikoisteos Vapauttakaa karhut! (Setting free the bears) on julkaistu alun perin jo vuonna 1968. Irving on kirjailijana äärimmäisen tarkasti kuvaamiinsa asioihin perehtyvä: hän matkustaa, seuraa, tutkailee ja kyselee. Lukijallekaan ei tule mieleen kyseenalaistaa esimerkiksi Irvingin vierailua… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Kissatappelu. Madrid 1936 sijoittuu aivan Espanjan sisällissodan kynnykselle, tilanteeseen, joka ei ole etäällä nykyisestä työttömyyden ja talouskriisin Espanjasta. Talouden romahtamisen, katumellakoiden ja asetta kantavien fasististen falangistien vuosi on kyseessä. Silloin kenraali Franco aloittaa nousunsa. Tämä on kuitenkin vain… Continue Reading →
Ennakkoluulojen oppikirja RIITTA VAISMAA Appelsiininkuorten katu alkaa kuin viihdyttävä lukuromaani eri kulttuureista ja niiden kohtaamisesta. Mukaan kudotaan myös politiikkaa, joskin kaikkea lähestytään uskonnon kautta. Päähenkilön, Hayat-pojan, uskonnon opiskelun kuvauksessa on rikkiviisauden makua. Kun tapahtumat etenevät, lukeminen tuntuu paikoin lähes vastenmieliseltä…. Continue Reading →
Kuoleman koreografia ANNA PEHKORANTA (8.10.2012) ”Ajattelet että se ei koskaan tapahdu sinulle, että se ei voi tapahtua sinulle, että olet ainoa ihminen maailmassa, jolle sellaisia asioita ei koskaan tapahdu, ja sitten, yksi kerrallaan, kaikkia niitä alkaa tapahtua sinulle niin kuin… Continue Reading →
AMERIKKALAISTA LASTENKASVATUSTA Marjatta Ripsaluoma© Sain sähköpostia tukholmalaiselta ystävältäni. Hän oli lukenut lehdestä, että Joyce Carol Oates on varteenotettava Nobel-kandidaatti, paitsi noin yleensä kovin paksuja kirjoja ei pitäisi palkita. Olen ollut huomaavinani että kirjat alkoivat tukevoitua sen jälkeen, kun kirjailijat ottivat… Continue Reading →
Hanna-Miia Siisiäinen KAIKILLA RINTAMILLA YHTÄ AIKAA Toisen kerran Niin ohikiitävää ja samalla vahvoja jälkiä tekevää on sellainen kirjallisuus, joka herättää henkiin jo ajatelluiksi luullut ajatukset, vaikka tietäisi, että niitä ei voi ajatella loppuun yhdenkään elämän aikana – ja vastaavasti tutuiksi… Continue Reading →