Risto Nemi-Pynttäri: KIRJEITÄ IHANNELUKIJALLE TAI EI KENELLEKÄÄN Romantikot – kaukaa kahden sadan vuoden takaa – olivat ensimmäisiä todella subjektiivisia ihmisiä. Heidän kokemuksensa olivat subjektiivisempia kuin meidän, niistä kumpusi tuo kummasteltu romanttinen nerous. John Keatsin viimeisiä kirjeissä vallitsee levottomuus: tila johon… Continue Reading →
Jani Vanhala RAIVO SPEDEÄ VASTAAN Tilanne on hieman kiusallinen. H.P.Lovecraftin koottujen teosten toinen osa ilmestyi jo ajat sitten. Olin lupautunut tekemään siihen arvostelun, mutta kirjan saavuttua havaitsin, että olinkin käyttänyt kaikki Lovecraftia varten suunnittelemani vitsit jo ensimmäisen osan arvostelussa (Särö,… Continue Reading →
Risto Niemi-Pynttäri Peter Handke antoi perusteellisen haastattelun Die Zeit –lehden kirjallisuus teemaan (November 2010) . Handke pohtii siinä mm. tarinan julkaisemisen, ilmestymisen ja ilmi tuomisen filosofiaa. Handke on merkittävimpiä elossa olevia saksalaisia kirjailijoita, ja hänellä on merkillisiä romaaneja kuten Don… Continue Reading →
MATEMAATIKON KUOLEMA JA MUITA TARINOITA Marjatta Ripsaluoma Ellen uskoisi oikeudenmukaisuuteen, olisin täysparanoidi kohta ja uskoisin, että novellit eivät kelpaa Nobel-komitealle, niin kuin eivät kelpaa myöskään Finlandia-raadille. Mikä novellissa oikein on vikana? Uskonko oikeudenmukaisuuteen? Kuulee sitä sellaista, että novellit ovat mukavia,… Continue Reading →
ks. LUKUNÄYTE Risto Niemi-Pynttäri: Gregoire Polet´n romaanissa taide, elämä ja sattumanvaraisuus muodostavat uskomattoman lukuelämyksen. Arto Virtanen nimitti teosta ”hienostelevaksi hölynpölyksi” Parnasson kritiikissään, teilaten teoksen sitä edes esittelemättä. Siksi on syytä tuoda esiin toisenlainen lukutapa teokseen. Hienot, tai hienostelevat, elämykset romaanissa… Continue Reading →
Liisa Rinne: Rakkaus on monimutkainen asia. Mihin se oikeuttaa? Velvoittaa? Ja kuinka paljon sen nimissä on lupa kostaa? Yhdysvaltalaaisen Joyce Carol Oatesin romaani Kosto: rakkaustarina on niitä pieniä suuria kertomuksia joihin toivoisi mahdollisimman monen tarttuvan. Se on moraliteetti sortumatta moralisointiin…. Continue Reading →
Penjami Lehto essee: CONRAD JA MERI Avatessani kirjalähetystä, jonka sisällöksi arvelen Joseph Conradin romaania Varjolinja (suom. Heikki Salojärvi, 2010, Basam Books), mielessäni ei ole painotuore, lukematon kirjayksilö. Hetken aikaa kuvittelen olevani Carlos María Domínguezin romaanin Paperitalo kertoja. Kun hän avaa… Continue Reading →
Aleksis Salusjärvi: LÄNSIMAISEN KULTTUURIN JA LUONNON SUHTEESTA Gary Snyder: Erämaan opetus, Savukeidas 2010, 304 s. Suom. Tero Tähtinen Beat-runoilija Gary Snyder (s.1930) tunnetaan mystikkomaisena luonnonsuojelijana. Köyhyyteen syntynyt runoilija on tutkinut laajasti alkuperäiskansoja eri puolilla maailmaa ja kääntynyt varhain buddhalaiseksi. Maailma… Continue Reading →
MIKSI KRITIIKIT KÄSITTELEVÄT VAIN COETZEEN ALAVIITTEITÄ ? Risto Niemi-Pynttäri On koomista että kritiikit, jotka käsittelevät J.M Coetzeen Huonon vuoden päiväkirjaa keskittyvät usein vain alaviitteisiin. Olisi sensaatio, jos esimerkiksi Osmo Soininvaaran teoksesta kerrottaisiin vain alaviitteet. Mutta kun tekstin alareunassa kerrotaan kuinka… Continue Reading →
MERVI SAINIO: Elämä tappio, kirjoittaminen voitto Turha on puhua elollistamattomalle raa´alle voimalle – puskutraktorille, toteaa Jukka Mallinen teoksensa nimirunosta ”Seisahdus erämaassa”. . . . Vaan mitä tulee suhteiden rumuuteen, niin ihminen ei ole riippuvainen niistä, vaan pikemminkin rumuuden suhteista. /…/… Continue Reading →
© 2026 — Powered by WordPress
Theme by Anders Noren — Up ↑