Risto Niemi-Pynttäri

Peter Handke antoi perusteellisen haastattelun Die  Zeit –lehden kirjallisuus teemaan (November 2010) . Handke pohtii siinä mm. tarinan julkaisemisen, ilmestymisen ja ilmi tuomisen filosofiaa.

Handke on merkittävimpiä elossa olevia saksalaisia kirjailijoita, ja hänellä on merkillisiä romaaneja kuten Don Juan hänen itsensä kertomana (tai Yritys jukeboksiksi tai Lyhyt kirje pitkiin jäähyväisiin). Hänen tekstiensä sävy on sellainen, kuin hän kirjoittaisi pelkästään itselleen. Handken uusin teos Ein Jahr aus der Nacht Gesprochen (2010) koostuu lauseista, joita hän on koonnut herättyään yöllä,  ja  lauseet tuntuvat kumpuavan  täysin yksityisestä maailmasta. Siksi on kiinnostavaa kuulla mitä merkitystä julkaisemisella on Handkelle.

”Handke – ja samalla kaikki hänen kirjailijapäähenkilönsä – tuntuvat kertovan ja kirjoittavan ainoastaanitseään varten.” kirjoittaa Tiina Kankkonen. Hänen Handke –artikkelinsa löytyy uudesta Muistijälkiä, esseitä saksankielisestä nykykirjallisuudesta, 2010. Kertoja hylkää usein yleiset asiat ja omistautuu kertomaan vain yksityisesti tärkeitä kokemuksia. Kun Handke käsittelee sodanjälkeisiä saksalaisten kokemuksia, hän kertoo vain korostetun yksityisiä muistoja. Kuten Kankkonen sanoo, kuitenkin nämä yksityiset eikä lainkaan tavanomaiset havainnot liittyvät yleiseen epätoivoon Saksassa sodan jälkeen.

Handke katsoo myös, että muistojen häivyttämien kirjoittamalla on oikeutettua, samoin kuin niiden paljastaminen. Haastattelussa toimittaja sanoo ”kun puhutte teoksen ilmestymisestä, sanalla lienee myös uskonnollinen merkitys.”

Handke: Ilman julki tuomista kirjoittamisella ei ole mieltä. Ehkä ilmestyminen ei ole oikea sana, siinä yllätys ei ole tarpeeksi voimakas. Ilmestyminen ei ole vain uskonnollisesti määrittyvä, se koskee myös ihmisen paljastumista. Kauneimpia lukemiseen tai filmin katselemiseen liittyviä kokemuksia minulle on se, että ihminen joka vaikuttaa aivan tietynlaiselta paljastuukin aivan toiseksi.Ehä kaunein lause, mikä John Cheveeriltä on jäänyt mieleeni on ”To tell a story is a revelation”. Ehkä ilmestymisen sijaan olisikin parempi puhua paljastamisesta.

Z: Se tarkoittaa suunnilleen samaa.

Handke: Toki Cheveer oli uskonnollinen ihminen. Ei ole hänen päiväkirjojensa veroista uskonnollista sisäistä proosaa, se on ylittämätöntä.

Z: Onko teillä ideaalilukijaa ?

Handke: Ei silmieni edessä. Jos sellainen olisi, en ajattelisi tässäpä ideaalilukija. Silti tällainen lukija saattaa olla, mutta ei silmieni edessä, se on pikemminkin kuin astraalihahmo, astraaliolento joka vaikuttaa hyvin energeettisesti. Minulle lukija ei ole runoilija, hän on jotain mikä kuuluu kirjallisuuteen.

Z Monella kirjailijalla on mielikuva lukijasta, jolle hän kirjoittaa niin että tekstistä tulee vaikuttavaa.

Handke: Ajattelen itseäni lukijana.