Liisa Rinne: Rakkaus on monimutkainen asia. Mihin se oikeuttaa? Velvoittaa? Ja kuinka paljon sen nimissä on lupa kostaa? Yhdysvaltalaaisen Joyce Carol Oatesin romaani Kosto: rakkaustarina on niitä pieniä suuria kertomuksia joihin toivoisi mahdollisimman monen tarttuvan. Se on moraliteetti sortumatta moralisointiin…. Continue Reading →
Penjami Lehto essee: CONRAD JA MERI Avatessani kirjalähetystä, jonka sisällöksi arvelen Joseph Conradin romaania Varjolinja (suom. Heikki Salojärvi, 2010, Basam Books), mielessäni ei ole painotuore, lukematon kirjayksilö. Hetken aikaa kuvittelen olevani Carlos María Domínguezin romaanin Paperitalo kertoja. Kun hän avaa… Continue Reading →
Aleksis Salusjärvi: LÄNSIMAISEN KULTTUURIN JA LUONNON SUHTEESTA Gary Snyder: Erämaan opetus, Savukeidas 2010, 304 s. Suom. Tero Tähtinen Beat-runoilija Gary Snyder (s.1930) tunnetaan mystikkomaisena luonnonsuojelijana. Köyhyyteen syntynyt runoilija on tutkinut laajasti alkuperäiskansoja eri puolilla maailmaa ja kääntynyt varhain buddhalaiseksi. Maailma… Continue Reading →
MIKSI KRITIIKIT KÄSITTELEVÄT VAIN COETZEEN ALAVIITTEITÄ ? Risto Niemi-Pynttäri On koomista että kritiikit, jotka käsittelevät J.M Coetzeen Huonon vuoden päiväkirjaa keskittyvät usein vain alaviitteisiin. Olisi sensaatio, jos esimerkiksi Osmo Soininvaaran teoksesta kerrottaisiin vain alaviitteet. Mutta kun tekstin alareunassa kerrotaan kuinka… Continue Reading →
MERVI SAINIO: Elämä tappio, kirjoittaminen voitto Turha on puhua elollistamattomalle raa´alle voimalle – puskutraktorille, toteaa Jukka Mallinen teoksensa nimirunosta ”Seisahdus erämaassa”. . . . Vaan mitä tulee suhteiden rumuuteen, niin ihminen ei ole riippuvainen niistä, vaan pikemminkin rumuuden suhteista. /…/… Continue Reading →
Risto Niemi-Pynttäri: Saksan merkittävin kirjallisuuspalkinto Büchner -prize myönnettiin Reinhard Jirglille, ja saman tien puhkesi keskustelu kielestä ja proosasta. Reinhard Jirgl välttää proosassaan sekä kirjakieltä että puhekieltä, sikäli kun niitä nyt on mahdollista välttää, jos haluaa tulla luetuksi. –!Lizi: !Wie redest… Continue Reading →
Marjatta Ripsaluoman essee: Claudio Magris: YmmärrätteHän (ai-ai 2007) ja Mikrokosmoksia (WSOY 2002) Robert Graves: The Greek Myths I (ja II), 1955-60 Aino Räty-Hämäläinen: Arvoituksellinen muusa. Inspiraation lähteillä (Kirjapaja 2010) Eeva-Liisa Manner: Orfiset laulut (Tammi 1960) Claudio Magris on kiinnostanut minua… Continue Reading →
Risto Niemi-Pynttäri SUURI MENETYS TEKEE SINUSTA SIIRTOLAISEN ks. LUKUNÄYTE Kanadalainen runoilija ja romaanikirjailija Anne Michaels kertoo The Guardianin haastattelussa syyn siihen, miksi Winter Vault (Routaholvi) vei neljä vuotta. Hän halusi perusteellisen teoksen. Työn ohessa hän kirjoitti useita pienempiä teoksia, mutta… Continue Reading →
The Waste Land, T.S. Eliotin Autio maa –runoelma, jossa Eurooppa on suistumassa kuivaan hengettömyyteen, sisältää yllättävän positiivisia viittauksia populaarikulttuuriin. Tuolloin, 1910-luvulla, musikaalit olivat kansan suosiossa ja tiedetään että myös Eliot oli menettänyt sydämensä näille iskelmien edeltäjille. Iskelmä, slager, iskee tajuntaan…. Continue Reading →
Esseitä saksalaisesta nykykirjallisuudesta (Avain 2020) on mukana Jukka Koskelaisen essee “Bernhard Schlink ja petoksen takainen menneisyys” siinä on viittaus Viikonloppu -romaaniin. Siinä kerrotaan, että romaaniin on vaikuttanut historioitsija Götz Alyn provokatiivinen teos Unser Kampf (2008). Tämä väittää, että 60-luvun radikaaliliikkeet… Continue Reading →
© 2026 — Powered by WordPress
Theme by Anders Noren — Up ↑