Riitta Vaismaa KAALIKEITON IKUISUUS Hengityskeinu on paljolti erilainen kuin vuoden 2009 nobelistin Herta Müllerin ( s. 1953) aiemmin suomennetut teokset sekä viime vuonna suomennettu Tänään en halunnut tavata itseäni. Hengityskeinu kertoo nälästä ja pelosta, Romaniasta sekä voittajavaltio Neuvostoliiton internointileristä, jonne… Continue Reading →
Riitta Vaismaa: HYVÄN TEKEMISEN VAIKEUS JA VÄLTTÄMÄTTÖMYYS Hyvän tekemisen vaikeus ja välttämättömyys Amos Ozin suurin meriitti on valottaa israelilaista arkea. Se poikkeaa kovasti siitä sotaisasta ja piinkovasta politiikasta, jota seuraamme uutisista lähes päivittäin. Omaelämäkerrallisessa romaanissaan Tarina rakkaudesta ja pimeydestä (2002,… Continue Reading →
Risto Niemi-Pynttäri. Hyväntekeväisyys jouluna – ja ennen kaikkea rampojen, orpojen ja köyhien auttaminen- sai sentimentaalisen sävyn Dickensin Joululaulun (1843) ja Andersenin Tulitikkutytön (n. 1860)myötä. Kiitollinen katse kyyneleitä pyyhkivän orpolapsen silmissä oli palkinto, jota roposten lahjoittajat alkoivat jopa vaatia. Vain muutama… Continue Reading →
Risto Nemi-Pynttäri: KIRJEITÄ IHANNELUKIJALLE TAI EI KENELLEKÄÄN Romantikot – kaukaa kahden sadan vuoden takaa – olivat ensimmäisiä todella subjektiivisia ihmisiä. Heidän kokemuksensa olivat subjektiivisempia kuin meidän, niistä kumpusi tuo kummasteltu romanttinen nerous. John Keatsin viimeisiä kirjeissä vallitsee levottomuus: tila johon… Continue Reading →
Jani Vanhala RAIVO SPEDEÄ VASTAAN Tilanne on hieman kiusallinen. H.P.Lovecraftin koottujen teosten toinen osa ilmestyi jo ajat sitten. Olin lupautunut tekemään siihen arvostelun, mutta kirjan saavuttua havaitsin, että olinkin käyttänyt kaikki Lovecraftia varten suunnittelemani vitsit jo ensimmäisen osan arvostelussa (Särö,… Continue Reading →
Risto Niemi-Pynttäri Peter Handke antoi perusteellisen haastattelun Die Zeit –lehden kirjallisuus teemaan (November 2010) . Handke pohtii siinä mm. tarinan julkaisemisen, ilmestymisen ja ilmi tuomisen filosofiaa. Handke on merkittävimpiä elossa olevia saksalaisia kirjailijoita, ja hänellä on merkillisiä romaaneja kuten Don… Continue Reading →
MATEMAATIKON KUOLEMA JA MUITA TARINOITA Marjatta Ripsaluoma Ellen uskoisi oikeudenmukaisuuteen, olisin täysparanoidi kohta ja uskoisin, että novellit eivät kelpaa Nobel-komitealle, niin kuin eivät kelpaa myöskään Finlandia-raadille. Mikä novellissa oikein on vikana? Uskonko oikeudenmukaisuuteen? Kuulee sitä sellaista, että novellit ovat mukavia,… Continue Reading →
ks. LUKUNÄYTE Risto Niemi-Pynttäri: Gregoire Polet´n romaanissa taide, elämä ja sattumanvaraisuus muodostavat uskomattoman lukuelämyksen. Arto Virtanen nimitti teosta ”hienostelevaksi hölynpölyksi” Parnasson kritiikissään, teilaten teoksen sitä edes esittelemättä. Siksi on syytä tuoda esiin toisenlainen lukutapa teokseen. Hienot, tai hienostelevat, elämykset romaanissa… Continue Reading →
Liisa Rinne: Rakkaus on monimutkainen asia. Mihin se oikeuttaa? Velvoittaa? Ja kuinka paljon sen nimissä on lupa kostaa? Yhdysvaltalaaisen Joyce Carol Oatesin romaani Kosto: rakkaustarina on niitä pieniä suuria kertomuksia joihin toivoisi mahdollisimman monen tarttuvan. Se on moraliteetti sortumatta moralisointiin…. Continue Reading →
Penjami Lehto essee: CONRAD JA MERI Avatessani kirjalähetystä, jonka sisällöksi arvelen Joseph Conradin romaania Varjolinja (suom. Heikki Salojärvi, 2010, Basam Books), mielessäni ei ole painotuore, lukematon kirjayksilö. Hetken aikaa kuvittelen olevani Carlos María Domínguezin romaanin Paperitalo kertoja. Kun hän avaa… Continue Reading →
© 2026 — Powered by WordPress
Theme by Anders Noren — Up ↑